tiistai 15. toukokuuta 2018

" Sitten jos...." Ei, vaan KUN!


Mä oon useaan kertaan kirjoitellut tänne omasta elämäntaparempasta, pikadieeteistä, makroista, lisäravinteista ja ihan kaikesta muusta. Nyt pientä yhteenvetoa omilla mielipiteillä, kokemuksilla ja faktoilla. Samoja kuvia on pyörinyt täällä blogissa aiemminkin, sori spämmistä. Ne on kuitenkin realistisuutta kuvaavia kuvia joten ihan vaan siksi. *Vaikka ite treenaan salilla tavoitteellisesti, niin se ei ole edellytys laihduttamiselle. Siltikin liikunta on aina hyväksi ja pelkkää plussaa juurikin esim. painon pudottamisessa. Mutta koska pohjustin tätä kirjotusta omaan muutokseen ja omiin mielipiteisiin, niin se nyt on paljon esillä. Tämä kirjotus liittyy nyt painonpudottamiseen ja siihen liittyviin asioihin, vaikka  pointtina sopisi moneen muuhunkin aihepiiriin.Pointtina ei myöskään ole ns. käskeä ketään laihduttamaan, kukin on sellainen kun haluaa. Tämä on nyt suunnattu niille, ketkä sitä haluavat ja ketkä sitä on miettinyt.

Mitä painon pudottaminen vaatii? Itsekuria, tavoitteita, realistisuutta ja päättäväisyyttä. Ja ennenkaikkea oikeanlaista asennetta valmiina pieniin tai suurin muutoksiin.



Ihmiset ihailevat toisten saavutuksia ja haluavat itsekin muutosta. JA varsinkin kun puhutaan painonpudotuksesta, niin nopeasti. Siitä huolimatta sen eteen ei olla valmiita tekemään töitä. " mä en tykkää....mä en ehdi....mä en jaksa....mul ei oo varaa.....mut mä haluan tulosta" Millon ei ehditä liikkua, tehdä terveellistä ruokaa, tai ei ole varaa terveelliseen ruokaan tai liikkumiseen. TÄSTÄ KLIKKAAMALLA pääset postaukseen, jossa pieni ja suppea laskelma siitä, mitä suurinpiirtein maksaa terveellinen ja monipuolinen ruoka.  Kun taas KLIKKAAT TÄSTÄ, saatat ymmärtää paremmin mitä ne paljon puhutut makrot on ja mitä virkaa niillä on.

Niin. Muutosta ei tule jos ei ole valmis muuttumaan. Näin se vaan on. Tekosyitä ja paskan jauhantaa voi jatkaa loputtomiin, mutta ne ei sitä tulosta tuota, ei mitenkään.  Samaan aikaan, kun " ei ole varaa" niin ostetaan rasvanpolttopillereitä, ostos tv:n kuntovempaimia, superpillereitä jotka laihduttaa, waisttrainereita, dieettikirjoja yms. Samaan aikaan kun " ei ehditä salille/liikkumaan"  niin maataan sohvalla ja katotaan netflixiä, istutaan ja näprätään älypuhelinta. Samaan aikaan kun "ei ehditä tehdä terveellistä ruokaa"  mietitään tunti, mitä syödään jonka jälkeen ajetaan  ja jonotetaan mäkkärin drive inissä 20 minuuttia ja ruoan valmistusta 10minuuttia ja voivotellaan, että ohos mitä tulikaan syötyä. Usein moni mieltää myös terveellisen ja monipuolisen ruoan tylsäksi ja pahan makuiseksi. Moni kertoo myös mielihaluistaan, koska "oon atkinssilla en saa syödä munkkia ja tekee ihan hitosti mieli".

Mä halusin ison muutoksen ja muutuin ja tein isoja muutoksia, se oli mun valintani.
Mikäli et ole blogiani lukenut aiemmin, niin tähän väliin fakta, että mä pudotin painoa yhteensä 47 kiloa, josta vajaa 40 lähti n.6kk aikana ja pysyvästi. Ja kattokaa kuinka tylsää ja kamalan näköistä ruokaa olen joutunut suuhuni laittamaan..











Ja joo, tässä on murto-osa. Puuttuu mm anopin perunamuusit ja pihvit, pizzerioiden krapulamätöt, oman äidin herkut kuten jauhelihakastikse, kinkkukiusaus, keitot,  juhlien alkoholijuomat ja mättöruoat yms. Nämä kuvat löysin suht nopeasti tätä postausta varten. Terveellinen ja monipuolinen ruoka EI OLE pahaa tai tylsää, kun käyttää mielikuvitustaan ja hiukan näkee vaivaa. Mä olen tosiaan itse silti hyvinkin yksinkertainen ruokien suhteen, joka kyllä näissä kuvissakin näkyy.  Silti kaikessa yksinkertaisuudessaan rakastan ruokaa, jota syön. Ylläolevissa kuvissa on myös kakkuja ja munkkeja ja tuohon kirjoitinkin, että mitä kaikkea oikein puuttuu. Silti olen onnistunut laihduttamaan ja pysymään tuloksessa, muutamien kilojen heittelyä lukuunottamatta joka ei itseäni haittaa.  Vaikka pääosin syön suhteellisen kurinalaisesti, niin teen sen itselleni sopivalla tavalla ja siksi se ei tunnu miltään paskadieetiltä, jonka takia täytyisi purra hampaita yhteen ja harmitella. Ruoka joka o yksinkertaista ja terveellistä, on tullut mun arjeksi ja rutiiniksi. Kun ruokaa syö monipuolisesti, säännöllisesti ja ennenkaikkea riittävästi, niin kroppa toimii kuten pitääkin. Eli myös kuluttaa sitä syötyä ruokaa. Yksinkertaisuudessaan siis syö usein, jotta kroppa tietää "ahaa, saan tasaisesti polttoainetta, voin myös käyttää sitä". Kun taas että ensin  paastoillaan ja sitten syödään niin kroppa tuumaakin näin; " Nyt san pitkästä aikaa polttoainetta, alankin säästämään sitä, kun en tiedä koska taas sitä saan"

" En ehdi jatkuvasti tekemään ruokaa, on muutakin tekemistä"- Tätä lukee ja kuulee myös paljon. Ja tämäkin on täyttä paskaa. Jos ruokaa ei ehdi kokkaamaan joka päivä, niin sitten tehdään isompi satsi kerralla. Esim. sun ruokavaliossa on lounaaksi 50g pastaa, 150g naudan jauhelihaa ja 200g porkkanaraastetta. Osta vaikka Snelmannin 750g jauhelihapaketti ja paista se kokonaa. Jaa se 5 osaan. Keitä makaroneja 250g niin sulla on 5 satsia niitäkin. Kuori ja raasta/pilko whatever kilo porkkanoita. Vo'ilaa, sulla on viiden päivän lounaat valmiina. Ei ihan kovin vaikeaa? Eikä sen enempää aikaa vievää? Se, että purkitatko, pussitatko, vai what, on sitten oma valinta.  Tällä voisi tehdä myös ihan perus makaroni-jauhelihalaatikon ja otaa kerralla sen verran siitä lautaselle, kun on määrätty.

Esim 2. 250g perunaa, 150g jauhelihaa ja 200g omavalintaisia kasviksia. Itellä tuli ekana mieleen ihan niinkin yksinkertainen viritelmä, kun keitto. Ja sen tekeminen ei myöskään ole kummoinen homma.

Eli käyttäkö aikaa joka päivä vähän, vai esim kerran viikossa enemmän? Valintoja ja varmasti jokaisen aika siihen riittää, jos niin haluaa. Kun oppii itse tai kyselee asiasta tietäviltä, niin perus ruoka-aineita voi soveltaa paljon eritavoilla. Se ei siis ole rakettitiedettä. Ja nykypäivänä puhelimiin on saatavilla vaikka minkälaisia sovelluksia, johon vain syötetään ruoka ja sen määrä ja se laskee kaiken puolestasi. Voiko sen helpommaksi enää mennä?

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin myös näissä asioissa. Kun asettaa realistiset välitavoitteet ja lopullisen tavoitteen niin ollaan jo hyvällä mallilla.  Sortumisia ei tule, kun niitä ei ota sortumisina. Tällöin niistä ei myöskään tulee mitään morkkiksia. Tähän väliin sanonta " Sillä ei ole merkitystä, mitä syöt joulun ja uudenvuoden välissä, vaan sillä, mitä syöt uudenvuoden ja joulun välissä." Se, kuinka kurinalaisesti tai vähemään kurinalaisesti haluaa aloittaa ja jatkaa, on oma valinta.

Moni sanoo, että nopeasti pudotetut kilot tulevat takaisin yhtä nopeasti, yleensä vielä saa vähän kaupanpäällisiäkin. Samaan aikaan halutaan kumminkin laihtua nopeasti ja ikävä kyllä, keinolla millä hyvänsä. No, mä laihduin nopeasti enkä ole kiloja kerännyt takaisin korkojen kera. Alimmillaan painoin jotain reilut 94kiloa, jossain kohtaa taisin painaa taas jotain 105kiloa, sitten taas 98 kiloa ja koska aktiivisesti treenaan, niin tuo 98 kiloa oli vallan passeli. Siittä voisi vielä kiristää, mutten koe sitä välttämättömäksi. No mutta jatketaan.

Muutos on rinnastettavissa täysin siihen, Kuinka paljon on valmis muuttamaan.  Alatko lisäämään pikkasen kasviksia? Vähennätkö sokerien käyttöä? Vähennätkö herkkupäiviä? Pienennät ruoka-annoksia?Vai hommaatko saliohjelman ja ruokavalion ja noudatat niitä pilkulleen, sisältää mitä sisältää? Mä toteutin jälkimmisen ja tulos oli sen mukaista.





Vaikka olin isoimmillani hyvinkin sinut itseni kanssa, niin jotenkin se mitta vaan tuli täyteen. Äitienpäivän jälkeisenä maantaina vuonna 2013 alkoi mun matka kohti terveellisempää elämää. Sohvalla makaava roskaaruokaa syövä laiskiainen meni salille, vaihtoi kebabit kaurapuuroon ja punnitsin kaiken  ruoan jonka suuhuni laitoin. -Joka päivä.








Eihän se helppo muutos ollut ihmiselle, joka ei ollut harrastanut mitään liikuntaa vuosiin. Ihmiselle, jonka ruokarytmit oli aivan päin persettä. Ihmiselle, joka suurimmaksi osaksi söi sitä ei-terveellistä ja monipuolista ruokaa. Avopuolisokin oli varma, että tää on vaan taas näitä mun "humputuksia". Ekan viikon jälkeen vaaka näytti kolme kiloa vähemmän kun edellisen maaantaina. Motivaatio vaan kasvoi ja paino putosi. Takapakkejakin tuli, mutta ne ei lannistanut.





Salila kävin  6krt viikossa. Vaikka opiskelin täyspäiväisesti ja myös vapaa-ajalla, olin 3v pojan äiti ja ajokortiton. Peppe oli välillä töissä, välillä työttömänä. Silti mulla oli aikaa ja varaa syödä terveellisesti ja monipuolisesti sekä aikaa käydä salilla, bussilla tai pyörällä. Sitten hurahdinkin voimailuun ja sillä tiellä ollaan.  Paino meni alle 100.n kilon ja tässä kohtaa en enää punninnut jokaista suupalaa. Olin oppinut makroista ja millä mitäkin voi korvata ruokavaliossa ja miten voin soveltaa sitä itse. Jos en tiennyt, niin varmistin asian joltain viisaammalta. Sille, mitä haluaa, löytyy aikaa aina. Järjestely kysymys.






Sitten yksi tekosyiden kuninkaista on mm. raskaus. Silloinhan ei voi/saa liikkua ja syödäkin täytyy kahden edestä. Jaa niinkö se menee?

Pari kuvaa ennen raskautta;


Sitten tulin tosiaan raskaaksi ja kuvioihin tuli mukaan pahoinvointi, päänsäryt, si-nivelten löystymiset, issiasvaivat ja pari muuta muuttujaa. Salille meno oli aika-ajoin hankalaa niiden takia, mutta sinne vaan metiin ja se tehtiin mitä pystyttiin.  Samoten ruokailujen kanssa, varsinkin kun kuvioihin astui raskausdiabetes. Kiloja kertyi n. 10. ekat 5 kiloa ihan fine, ja tiesin miksi ne on tullut, mutta toiset 5kiloa ilmestyi jostain. En tiedä mistä, koska kirjoitin tarkkaa ruokapvkirjaa koko raskauden ja sieltä syytä ei löytynyt.  No enivei, tämmöseltä näytän nyt;





Salitaukoa mulle tuli ennen ja jälkeen synnytyksen yhteensä 5 viikkoa, 2vk ennen synnytystä ja 3vk sen jälkeen. Meillä oli pikkumiehen kanssa kohtalaisen kivinen alku, joten säännöllinen syöminen itselle hyväksi todetuilla makroilla ei nyt ollut ensimmäisenä mielessä vaan sillon syötiin kun ehdittiin ja syötiin sitä mitä oli tarjolla.

Nyt on kumminkin synnytyksestä aikaa 4kk ja arkeen on päästy alkuvaikeuksien jälkeen hyvin kiinni jo hyvä tovi sitten.

(normaali)raskaus ei myöskään ole mielestäni syy heittää kaikkea ränttäliksi. Eli ei tarvitse syödä kahden edestä ja liikkua saa ja se on suotavaakin. Ja se ei ole kiellettyä. Toki jos ihminen ei ole koskaan käynyt kyykkäämässä, niin sitä ei ehkä kannata alkaa opettelemaan juuri silloin tai jos mä olisin yhtäkkiä päättänyt alkaa ratsastamaan tai maratonia juoksemaan, niin sekään nyt ei ihan ehkä olisi paras vaihtoehto ajankohtaisesti ollut. Mut ehkä pointti nyt tuli esiin.


Kukin laihduttaa miten parhaaksi näkee, mutta sitä kannattaa harkita tekeekö sen niin ettei se kyllästyä ja että samoilla eväillä voi mennä läpi elämän vai erilaisilla kroppaakin kuormittavilla dieeteillä, joissa mielihalut helposti kasvaa ja tätä myöden selkäranka katkeaa. Niin, mä valitsin sen, joka vähiten mun silloiseen elämäntyyliini sopi, mut joka mun elämään pysyvästi jäi. Mitä voin muokata tai olla muokkaamatta, tavalla tai toisella.  Se lähtee itsestä ja siihen voi vaikuttaa vain itse. Ihmisillä on syitä mutta valitetavasti useammin tekosyitä. Mikä syy/tekosyy menee oman hyvinvoinnin edelle? Just wondering.

Älä päätä asioita ajatuksella " jos se onnistuisi" vaan asenteella "kun se onnistuu". Asiat onnistuu, kun niiden eteen tehdään töitä ja päätetään onnistua!

Tähän vielä muutama linkki vastaaviin blogipostauksiin;

Lihava, so what?
Elämäntaparemppa vs. ihme-/pikadieetit.
Fitit ja fätit

4 kommenttia:

  1. Ihan törkeen hyvä teksti taas Iita! :-) Oli tosi jees lukea, aitoa ja rehellistä, 'ei kun ja jos vaan kun isolla KOOLLA'

    VastaaPoista
  2. Jee! Näin se vaan on. Jokainen pystyy jos oikeasti haluaa. Kaikilla on avaimet parempaan kuntoon.
    Meillä on samanlainen tausta tuon asian suhteen näköjään. Mulla paino kävi kans aika alhaalla ajoittain, kunnes löytyi se ns. Oma paino ja oma sarja missä kisaane. Eli siirryin sarjaa ylemmäs mitä alunperin piti. Oon sarjassani lyhyimpiä, mutta mä tykkään nostaa vähän pyöreämpänä ja sitä paitsi näin on hyvä! Oon terve ja voin hyvin vaikka en oo ns. painoindexin mukaan oikeassa painossa (paska vertaus :D)
    Onnea perheen lisäyksestä ja sulla on lähteny treenitkin super hyvin käyntiin, vau! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos! :) Ja joo, ihmettelen hieman itsekin, että mites näin hyvin nyt kulkeekin!

      Mä muistelinkin, et ollaan varmaan aiemminkin tästä vaihdettu kuulumisia, et sullakin tota laihdutustaustaa olis. Ja se onkin pääasia, et itellä on hyvä olla. Ja noi bmit sais kyllä oikeesti heivata johonkin...ne ei kyllä pidä paikkaansa juurikaan, ellei nyt keho oo liki rasvasta muodustunut...Onhan tässä rasvaa itelläkin vielä vaikka muille jakaa, mut on siellä alla sitä lihastakin onneksi hiukan :)

      Poista