torstai 10. toukokuuta 2018

Hämmästyttä kummastuttaa....

Täytyy kyllä todeta, että en ymmärrä mun kroppaa enää juurikaan lainkaan.

Tossa joku kerta kirjottelinki, että treenit on kyllä oikeesti lähtenyt ihan tosi hyvin käyntiin.  Siinähän nyt ei ole vikaa, että treeni kulkee, mutta lähinnä mietin, että miksi tai miten??  Se, että hiilarit on alhaalla, ei mulla nyt tiettävästi olekaan voimatasoja tai tuloksia sen koommin laskenut ennenkään, mutta kun mietin että taustalla on raskaus ja synnytys ja siihen liittyneet suuret stressit ja huolet tosta pikkusesta. Nyt oon sentään alkanut saamaan nukuttua semihyvin, mutta tätäkin onnea on kestänyt nyt vasta...viikon vai kaksi? No, enivei. Raskaana ollessa treenasin kyllä, mutta lähnnä peruskuntoa, eli pitkää sarjaa ja noita "bodailutouhuja". Raskaana ollessa myös tuli vähänväliä niitä treenittömiä tai parin treenin viikkoja, eli se oli myös aika epäsäännöllistä. Ennen synnytystä olin treenaamata n. 2vk ja synnytyksen jälkeen n. 3vk eli opsaan kyllä pääsin takaisin kiinni arkeen sen suhteen. Vaikkakin se katkes kyllä taas kun Nooa joutui rs-viruksen takia uudestaan sairaalaan. Tuolloin, kun Nooa syntyi ja kun joutui osastolle uusiksi, niin syömisetkin oli aiiiivan penkin alla.

Tänäpä salilla tuli puhuttua yhden kaverin kanssa asiasta ja hän heitti ilmoille, että ehkä oon ottanut aiemmin tai ainakin jossain kohtaa hiukan paineita treenaamisesta ja kisaamisesta. Se saattaa hyvinkin olla. Vaikka rakastan treenaamista ja kisaamista, niin mietin niitä molempia ihan liikaa. Tai siis mietin ja analysoin. Miksi tein niin, miksen kokeillut noin. Ja juurikin se, että jos teen ns ennätykset vaikka farmarisalkuissa ja saan sen 100kiloa per räpylä maasta ylös niin soimaan itseäni siitä, jos en päässytkään sitä 20metriä, vaan vain 10. Joo, kehitys loppuu kuulemma tyytyväisyyteen, mutta joskus täytyisi iloita noista onnistumisista, koska niitä ne on. Mutta miksi koenkin ne epäonnistumisena? Se on se ongelma.

No mutta, treeni kulki tänään taas paremmn kun odotin;

-Maastaveto 2x10x60kg, 8x80kg, 5x100kg, 5x120kg, 3x135kg, 3x145kg ja 2x3x150kg
-Kulmasoutu tangolla 8x60kg ja 3x6x70kg
-Lat.veto ristitaljassa 3x8x40kg ja 6x45kg
-Soutu ristitaljassa 8x65kg ja 3x8x75kg
-Vatsat pallolla 4x20

Vedosta sen verran, että viimeksi tein 3x140kg ja 2x3x145kg. Tolla 150kilolla olen tehnyt ennen vaan ykkösiä ja nyt sillä tuli kaksi sarjaa kolmosta. Kyllähän se jo painoi, mutta ei tossa kaikki paukut likikään mennyt. Hyvä fiilis, mutta taas se "mitesse se nyt noin...:"




Viikonloppuna onkin ohjelmaa, eli jos huomenna sitten pääsisi vielä jumppaamaan olkapäät. Lauantaina on Porin Rantakartanolla vahvamieskisat ja sinne olisi tarkoitus suunnistaa. Sunnuntaina onkin sitten äitienpäivä joten se pyhitettäkööt vaan hengailulle. Ehkä..

Eilen oli se Nooan 4kk neuvola. Poika on kasvanut tosi mallikkaasti ja hyvin ottaa kehitysiässä kuulemma kiinni. Pituutta on tullut syntymästä 15cm ja paino on yli kolminkertaistunut. Iso miäs jo <3


Niijoo, ostin eilen kirjan. Siis, KIRJAN!!




Mä en ole kirjaihmisiä sitten ollenkaan, lukuunottamatta paria kirjaa, jotka oon useampaan kertaan lukassut. Mut nyt näin tän Prismassa tarjouksessa ni pakkohan se oli nappasta mukaan kun hnta oli huikeat 5e. Tänäpä tätä aloin lukemaan ja vaikken vielä pitkälle olekaan päässyt, niin mukavaa ja mielenkiintoista tekstiä ollut ainakin tähän saakka!

Tosta Bullin kirasta tiulikin mieleen, että mulla on pyörinyt pari juttua päässä tässä kuluneella viikolla, että mistä rustailisin tänne blogiin..Jos loppuviikosta vielä sitten. Liittyen siis lähinnä näihin ruoka/elämäntaparemppa/sali/muudiipadaapa-juttuhin. Kunhan vaan saan sen ajatuksen edes suht selkeäksi päähäni, ni sitten jos sen tänne saisi puettua ehkä tekstiksi.

Nyt kumminkin vielä pari sivua hraMentulaa ja sitten sänkyä kohti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti