tiistai 17. huhtikuuta 2018

Painonnostoo, voimannostoo ja flunssakierros 2.

Kyllä se vaan niin on, että kun omat treenit on jäähyllä, niin ei tuu paljoa tänne kirjoteltua...Vaikka tää nyt vrallisesti ei mikän treeniblogi olekaan. No mut tilanne korjataan taas!

Itte kun alkaa olemaan voiton puolella tän räkäsyyden kanssa, niin eikös meen pikkumie Nooa nyt oo sit räkänen ja yskii..Kuumetta ei onneks ole, eikä toivottavasti tule.
Nooakin täytti viimevklla 3kk. Aika menee ihan sikanopsaan..Just se vast synty!! (joo, 3kk sitte, höhöhöhö)


Viimeviikolla myöskin Luca aloitti uuden harrastuksen; nimittäin painonnoston! Kaksi treenikertaa takana ja toistaiseksi poika ainakin tykkää :) Tänään taas treenit tiedossa hralla.



Viikonloppuna oli Porin Power Teamilla IPF:n voimannostokisat ja mä pääsin ekaa kertaa moisiin karkeloihin huoltohommiin. Anninan kanssa siellä päivä likimain vierähtikin. Oli mahtava kattoa, kun Annina teki uuden SE'n maastavedossa.  Harvemmin näkee naisilla ALOITUSRAUTANA helvekko kahtasataa kiloa! No, sehän nyt oli tiettävästi helppo. Toisella nostolla tuli jo SElukema, 210,5kiloa. Kolmannella nostolla sitten sekin lukema uusiksi, vittu, 220kiloa.

KAKSISATAAKAKSIKYMMENTÄ KILOA!!! Ja se oli helppo.





Kyllä tuli itellekin ihan mahtifiilis.

Tossa joku kerta kirjoittelinkin, että startti kohti kesäkuntoa alkaa. Ja nyt se alkoi. Hiilarit tiputin nyt aikalailla ketoosin rajalle ja paskan hajuisen hengityksen omaamisesta oon aika varma, että ketoosi on saavutettu. Tällä olis nyt tarkoitus mennä ainakin hetki, että sais kunnon startin. Mulla kroppa käy edelleen kierroksilla joka asiasta, suurimmat syyt siihen varmaan unettomuus ja stressi tosta miniukosta. Nyt hällä (kuten jo kirjoitinkin) on siis myös lenssu päällä, mutta noin ihan muutenkin oon varpaillani sen kanssa. Se nky, minkä koin silloin kun Nooa sairastui siihen rsvirukseen, oli jotain niin vitun hirveää. En muista kirjoitinko sitä tänne aiemmin, muttä lähdettyämme silloin päivystykseen, levahti poika mun käsivarsillani täysin veltoksi ja siniharmaaksi. Paljon paremmin lähtöä ei olis silloin voinut ajottaa. Ja ainoa merkki yhtään mistään silloin oli, että poika oli inan kalvakka, ei edes vielä kalpea. Että niin, ehkä tämä vähän avaa, että mikä mua tossa pikkusessa murupullassa ressaa. Apneointia ei siis ole sitä lukuunottamatta ollut ennen tai jälkeen. (Luojalle kiitos sitä..)

Mutta siis joo, hh tiputettu liki minimiin!





Vaa'alla en itseasiassa nyt oo edes käynyt, huomenaamulla melkein vois, niin näkee vähän missä mennään. Eikä mua sinällään se painokaan varsinaisesti, mutta miltä koko paketti peilistä näyttää. Huomena vois siltikin vaakaan hypätä, ottaa vähän kuvia ja ehkä mittojakin. Kroppavihani on niin suuri, että motivaatiota sen muokkaamiseen ainakin löytyy nyt!


Tänäpä tein sitten ekat etukyykyt marraskuun jälkeen. Kulki ihan semisti, nimittäin samoissa lukemissa mennään kun ennen raskautta/synnytystä;

-Etukyykky 2x10x40kg, 2x8x60kg, 5x80kg, 3x90kg ja 3x100kg.



-Yks pitkä sarja korkeelta boksilta jalat kapealla 60kilolla.
-Kyykkysarjojen välissä vatsarutistuksia jumppapallolla 5x20
-Hackkyykky 4x10x+20kg


Kyykky kyllä kulki ihan semisti. Satkulla kun tuli toi kolmonen ja vielä ihan hyvin, niin vanha maximi, eli 110kiloa varmaan olisi tullut myös, jos sitä ois koittanut. Jaujau!



Nyt vähän jotain ruokaa naamariin. Vajaa kolmen tunnin päästä saadaankin sitten Lucan kanssa lähteä kohti painonnostotreenejä 8)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti