maanantai 12. maaliskuuta 2018

Lajtreenit long time no see ja superkipeät lihakset.

Huhhuh...Vitjat, et särkeekin paikat.

Elikkä joo, perjantaina ja lauantaina oli viikon treenittömät päivät ja sunnuntaina koitti se kauan odotettu päivä; ekat lajitreenit sitten syksyn.

Mä odotin innolla ja kauhulla. Olin miettinyt, että merimieskävelyä ja atlaskiviä ainakin tekisi. Merkkari on kiinnostanut siksikin ns. ekaksi lajiksi, että näkee, missä mennään niinkun ihan oikeasti tuon keskivarren kanssa.

-Merimieskävely 40m x135kg, 40m x165kg, 20m x195kg ja 20m x 200kg. Loppuun vielä 20m 165kilolla
-70kilon säkillä kolme 40metrin pätkää
-Atlaskiviä, 60kg ja 80kg kivet erikorkuisille tasoille (122cm-150cm) muutamia kertoja.

Merkkari yllätti positiivesti, vaikkakaan jotenkaan ei jäänyt mieli tyytyväiseksi tostakaan määrästä. Korsetti alkoi vatkaamaan aika paljonkin kun menin tolla 195kilolla, mutta 200kilolla mennessä ei vatkannut enää juurikaan lainkaan, joten paineet vaan oli huonosti vyötä vasten.




Tänäpä muksasti alkoi aamu mukavalla pikkusella lihassäryllä. No mutta se oli vielä sellasta mukavan pientä, mikä asiaan kuuluu. Nyt iltaa kohden on ihan oikeasti yläselkä, niska ja ulkoreidet aivan sökönä ja särky on kyllä vähemmän mukava. Jos en olis eilen treenannut, niin löisin melkein vetoa tän lihassäryn puolesta, että olisin kuumeessa. No, tunteepa olevansa elossa ;)

Fiilis eilisestä treenistä on sekava; Olin ihan yltiö onnellinen, että vihdoinkin pääsin takaisin lajitreenien pariin, mutta samalla iski se, että missä vitussa mun vimat on ja tuleeko musta ylipäätään edes vahvaa. Tai siis niin vahvaa, kun haluaisi. Katsotaan, mihin suuntaan treenit lähtee. Onhan synnytyskestä kuitenkin vasta oikeasti se kaksi kk, joten täytys ehkä yrittää ola itellensä vähän armollinen.

Nyt mä ryömin kuitenkin tän lihassärkyni kanssa sänkyyn ja toivo, että tänä yönä saisin nukuttua läpeensä vauvan ruokailujen välissä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti