keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Elämäni kamalin viikonlopun aloitus..


Nonnii...Juuri kun päästiin pikkuisen kanssa kotiin ja päästiin koko perhe tähän arkeen taas kiinni, niin pieni takapakki sitten kuitenkin...

Torstaina oltiin ekaa kertaa vaunuilemassa pihaa pidemällä vauvan kanssa.  Käpyttelin Lucaa vastaan koululle ja sieltä käveltiin kotiin. Hyvin jaksoi Lucakin  ja tavaksi tulisi tämä kävely ottaa. Vaikka vihaankin kaikkea vähänkin aerobiseen liittyvää, niin tuo nyt ehkä menee.



Torstaina illemmalla lähdin vauvan kanssa päivystykseen, kun pikkunen vaikutti hieman kalpeahkolta. Noh, sanotaanko näin, että kannatti luottaa intuitioon ja "noinkin olemattomasta oireesta" lähteä, koska varttia, puoltatuntia myöhemmin olisi lopputulema saattanut olla täysin toinen. Pikkunen veti todella huonoon kuntoon ja päivystyksestä kirjaimellisesti juoksujalkaa osastolle, samalle vauvojen teho- ja tarkkailuosastolle, josta lähdettiin. Oli meen pikkunen saanut rs-viruksen. Viikonloppu oli aivan kamala, mutta nyt alkaa minimies selvästi olemaan parempaan päin. Vaikka olen tosta rs-viruksesta kuullut paljon ja että se on näille pienille tosi paha, niin en kuvitellut sen olevan oikeasti näin paha...Ihan järkyttävää. No mutta onneksi pahin alkaa olemaan takana päin ja toivottavasti saadaan pikkuinen kotiin ja pian <3 Luca oli/on saman taudin kourissa, mutta koska on reilusti isompi niin on vähän lievempänä versiona. Onneksi! Peppellä oli joku pikainen pikkulenssu, joka oli ohi vissinkin yhtä nopsaan ku alkokin. Harmi vaan kun Luca ei nyt tän takia päässytkään hiihtolomaleirille Silokalliolle :( No, onneksi niitä leirejä tulee!

Eli siis juu, mä olen taas liki asunut sairaalassa pienemmän kanssa, joten treenillä en ole käynyt. Ruokailut on mennyt myöskin ihan vituiksi suorastaan. Koska vauva on eristyshuoneessa, niin mäkään en saa mennä vanhempien taukohuoneeseen joten mulla ei ole käytössä siellä sairaalassa jääkaappia tai mikroa. Mut näinhän se menee, että just kun palaset loksahtaa paikalleen ja rytmit löytyy, niin jotain tulee. Noh, uusi yritys kun "uolevi" pääsee takaisin kotiin <3



Mutta joo, koska minimies alkaa olemaan paremmassa tikissä, niin maltoin minäkin poiketa salilla. Nukkuminen on ollut silti aika olematonta ollut juurikin tän sairaalatilanteen takia. Pieniä olemattomia pätkiä. Tosin, sairaalasta mut vähän niinkuin ajettiin kotiin öiksi muutaman yön jälkeen, kun siellä en nukkunut oikeastaan silmäystäkään. Sellasia pieniä torkahduksia, mutta pomppasin salamana ylös aina kun vauva päästä pienenkin tuhahduksen tai joku vehje piippasi. Hoitajat sitten taisivat huomata, että äiti ei ihan kaikilla rattailla enää käynyt- Ja onneksi passittivatkin sitten kotiin nukkumaan. Kotona ne pienet pätkät jota on nukkunut, on ollut sentään vähän syvempää unta.

Mut joo, eli jalkatreeniä oli tänään;

-Pyöräily
-Smithissä superina leveää kyykkyä ja todella kapeaa kyykkyä 2x12xtyhjä tanko, 12x+20kg, 12x+40kg, 10x+60kg, 8x+8+kg ja 2x8x+75kg. liike oli siis sitä pumpaavaa, ei äärialas tai ääriylös.
-Yhden jalan prässi 3x12x50kg ja loppuun molempien jalkojen restpause 150x85kg
- Ojennukset ja koukistukset superina 4x12x40kg




Salilta kotiin ja sitten Lucan kanssa mentiin saunomaan.

Ensviikolla mulla oliskin sitten jälkitarkastus ja katotaan saisko sen jälkeen mennä lajitreeniä vähän kokeilemaan 8)
Nyt kumminkin unten maille. Pääsee aamulla taas sairaalaan minin seuraksi <3

Mutta joo, tässä vähän pientä avausta siihen, miksi hyvin alkanut blogiaktiivisuus taas huventui. Mutta kun arkeen päästään taas kiinni ja ressi helppaa niin aim bäk in bisnes.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti