sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Yläselän rääkkiä ja ultimaattista ärsyyntymistä ja mielen horjumista

Alotetaan tää kirjotus selkätreenillä;

-Kulmasoutu smithissä 2x15xtyhjätanko, 4x12x+40kg ja 4x12x+20kg hitailla negatiivisilla
-Ylätalja 4x12x36kg pienellä pidolla
-Soutu kahvalla alaviistosta 4x12x25kg
-Lat-pull ristitaljassa 4x12x12,5kg
-Alatalja 4x12x55kg

Oon nyt jonkun aikaa tehnyt yläselän yhteydessä kankut ja/tai hauikset. Piti myös tänään, mutta alkoi niin paljon vituttamaan entistä enemmän, että tekemättä jäi.

Ennen (ja jälkeen..) treeniä ihan hirveä ketutus. Tänään sairaalassa sanottiin, että vauvan kotiutus olisi huomenna, mikäli labrat olisi hyvät. Noh, jotta mikään ei menisi vahingossakaan liian hienosti, niin Luca edelleen ja Peppe taas kipeänä. Eli vauva ei huomennakaan tule kotiin 99,9% varmuudella.  Vaikka on ihan tosi mahtava juttu, että vauva saa jäädä sairaalaan, niin on kyllä paska fiilis. Ei vain siksi, ettei "Uolevi" pääse kotiin, vaan siksi, kun itsekin tulee oltua nyt paljon sairaalassa joka on sitten taas Lucalta pois. Kyse ei kumminkaan ole enää päivästä tai kahdesta. Ja nyt kun Peppe ja Luca ollut kipeänä, niin nekään ei ole sairaalassa voinut olla. Nojoo, Uolevi kun tosiaan on vauva, niin ehkä mun ei tarvisi olla siellä sairaalasta aamusta iltaan, mutta mua nyt vaan surettaa ajatus siitäkin, että se ois siellä "yksin". Ei ne hoitajat siellä kumminkaan muutenvaan ehdi sylittelemään ja "seurustelemaan", kun vauvoja siellä kumminkin on paljon. ( Ja mikäli joku työntekijä sieltä SATKS lasten teho- ja tarkkailuosastolta tätä sattuu lukemaan, niin olette kaikki aivan mahtavia!!! <3) Entistä enemmän mua harmittaa, kun Lucan hiihtolomakin meni ihan kotona nyhjäämiseksi. Innolla odotettu leirikin piti perua.

Ei ole helppoa "miellyttää" kaikkia. Ensin kytättiin sairaalan seiniä 3viikkoa. Onneksi Peppe ja Luca sai silloin olla siellä. Sitten oltiin kaks viikkoa kotona ja nyt taas 1,5vk oltu osastolla. Täll kertaa eristyshuoneessa, jossa olen ollut vauvan kanssa yksin lukuunottamatta hoitajia. En saa mennö vanhempainhuoneeseen, eli en voi säilöä eväitä kylmässä eikä mulla ole eväille lämmitysmahdollisuutta. Sairaalan ruoka on 8e/satsi ja se ei todellakaan ole hintansa väärti, eli en maksa todellakaan tuollaista hintaa ja vielä kahta kertaa päivässä. Kahvilassa on myös aika sikahintoja, jos siellä söisi joka päivä. Eli voinette kuvitella, kuinka monipuolista ja terveellistä mun ruokailuni on taas ollut.
Täytyy sanoa, että alkaa kyllä ihan oikeasti käymään järjen päälle jo ja isolla kädellä. Vaikka pääasia, että vauvalla on nyt kaikki hyvin ja Lucakaan enää kuumeen kourissa ole.  Se nyt on kuitenkin tärkeintä, vaikka olisihan se mukavaa itsekin voida hyvin. Niinkun ihan oikeasti hyvin, psyykkisesti ja fyysisesti.



Ja kirsikkana kakun päällä, alkoi treenin jälkeen tuntumaan kun olisi omakin nokka tukossa. Mä todella toivon, että tää on aamulla ohi. Koska sitten jos edes minä en sinne sairaalaan saa mennä niin...

Mutta että sellaista. Voisin tätä fyysisitä ja henkistä paskaa oloa purkaa tänne vaikka kuinka, mutta jätetään se nyt vaan tähän. Jos seuraava postaus olisi jo sellanen, että oltais kaikki kotona ja terveinä.

Nyt suihkun kautta sänkyyn, jotta pääsee taas aamulla potemaan paskaa omaatuntoa siitä, kun sairaalassa on pahamieli Lucan takia tai vaihtoehtoisesti kotona paska fiilis vauvan vuoksi.

Öitä. \,,/

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Elämäni kamalin viikonlopun aloitus..


Nonnii...Juuri kun päästiin pikkuisen kanssa kotiin ja päästiin koko perhe tähän arkeen taas kiinni, niin pieni takapakki sitten kuitenkin...

Torstaina oltiin ekaa kertaa vaunuilemassa pihaa pidemällä vauvan kanssa.  Käpyttelin Lucaa vastaan koululle ja sieltä käveltiin kotiin. Hyvin jaksoi Lucakin  ja tavaksi tulisi tämä kävely ottaa. Vaikka vihaankin kaikkea vähänkin aerobiseen liittyvää, niin tuo nyt ehkä menee.



Torstaina illemmalla lähdin vauvan kanssa päivystykseen, kun pikkunen vaikutti hieman kalpeahkolta. Noh, sanotaanko näin, että kannatti luottaa intuitioon ja "noinkin olemattomasta oireesta" lähteä, koska varttia, puoltatuntia myöhemmin olisi lopputulema saattanut olla täysin toinen. Pikkunen veti todella huonoon kuntoon ja päivystyksestä kirjaimellisesti juoksujalkaa osastolle, samalle vauvojen teho- ja tarkkailuosastolle, josta lähdettiin. Oli meen pikkunen saanut rs-viruksen. Viikonloppu oli aivan kamala, mutta nyt alkaa minimies selvästi olemaan parempaan päin. Vaikka olen tosta rs-viruksesta kuullut paljon ja että se on näille pienille tosi paha, niin en kuvitellut sen olevan oikeasti näin paha...Ihan järkyttävää. No mutta onneksi pahin alkaa olemaan takana päin ja toivottavasti saadaan pikkuinen kotiin ja pian <3 Luca oli/on saman taudin kourissa, mutta koska on reilusti isompi niin on vähän lievempänä versiona. Onneksi! Peppellä oli joku pikainen pikkulenssu, joka oli ohi vissinkin yhtä nopsaan ku alkokin. Harmi vaan kun Luca ei nyt tän takia päässytkään hiihtolomaleirille Silokalliolle :( No, onneksi niitä leirejä tulee!

Eli siis juu, mä olen taas liki asunut sairaalassa pienemmän kanssa, joten treenillä en ole käynyt. Ruokailut on mennyt myöskin ihan vituiksi suorastaan. Koska vauva on eristyshuoneessa, niin mäkään en saa mennä vanhempien taukohuoneeseen joten mulla ei ole käytössä siellä sairaalassa jääkaappia tai mikroa. Mut näinhän se menee, että just kun palaset loksahtaa paikalleen ja rytmit löytyy, niin jotain tulee. Noh, uusi yritys kun "uolevi" pääsee takaisin kotiin <3



Mutta joo, koska minimies alkaa olemaan paremmassa tikissä, niin maltoin minäkin poiketa salilla. Nukkuminen on ollut silti aika olematonta ollut juurikin tän sairaalatilanteen takia. Pieniä olemattomia pätkiä. Tosin, sairaalasta mut vähän niinkuin ajettiin kotiin öiksi muutaman yön jälkeen, kun siellä en nukkunut oikeastaan silmäystäkään. Sellasia pieniä torkahduksia, mutta pomppasin salamana ylös aina kun vauva päästä pienenkin tuhahduksen tai joku vehje piippasi. Hoitajat sitten taisivat huomata, että äiti ei ihan kaikilla rattailla enää käynyt- Ja onneksi passittivatkin sitten kotiin nukkumaan. Kotona ne pienet pätkät jota on nukkunut, on ollut sentään vähän syvempää unta.

Mut joo, eli jalkatreeniä oli tänään;

-Pyöräily
-Smithissä superina leveää kyykkyä ja todella kapeaa kyykkyä 2x12xtyhjä tanko, 12x+20kg, 12x+40kg, 10x+60kg, 8x+8+kg ja 2x8x+75kg. liike oli siis sitä pumpaavaa, ei äärialas tai ääriylös.
-Yhden jalan prässi 3x12x50kg ja loppuun molempien jalkojen restpause 150x85kg
- Ojennukset ja koukistukset superina 4x12x40kg




Salilta kotiin ja sitten Lucan kanssa mentiin saunomaan.

Ensviikolla mulla oliskin sitten jälkitarkastus ja katotaan saisko sen jälkeen mennä lajitreeniä vähän kokeilemaan 8)
Nyt kumminkin unten maille. Pääsee aamulla taas sairaalaan minin seuraksi <3

Mutta joo, tässä vähän pientä avausta siihen, miksi hyvin alkanut blogiaktiivisuus taas huventui. Mutta kun arkeen päästään taas kiinni ja ressi helppaa niin aim bäk in bisnes.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Treenien ja ruokien suunnittelua sekä ennenjälkeenbullshittiä.

Lihavaroitus. Eli ennenjajälkeen kuvia.


Huh! Parit treenit taas saa päivittää tänne ja samalla vähän muutakin juttua.

Nyt kun oon käynyt "petturoimassa", eli treenaamassa tuolla Pihlavan kuntosali Tiimillä, niin oon miettinyt, et tarvisin kuulokkeet. Power Teamilla soi kunnon musat kunnon volumella, niin siellä ei ikin tullut edes oikein mieleen, että tarvis omia kuulottimia :D Noh, eilen poikkesin Prismassa ostoksilla, niin mukaan tarttu JBL:n kuulokkeet. Näitä on paljon kehuttu. Mä ostin kumminkin tämmöset halpamallit, hintaa oli vaan 29,90.  Sen verran vähän näitä kumminkin loppupeleissä tulee käytettyä, et tuo hinta on ihan sopiva. Ja kyllä nää noin niinkun kolmenkymmenen egen kuulokkeiksi pelitti yllättävän hyvin!



Tässä kun on tätä löystynyttä, paineetonta ja ryppystä selluliittista kropppaa kattellut ja kironnut, niin oon yrittänyt miettiä, et miten lähen tätä loputonta työmaata taas vähän niinsanotusti ehostamaan.

Liki parisen viikkoa tässä nyt on sitten treenailtu. Huomenna tulee synnytyksestä 5vk.

Nyt on vähän koitettu niitä paineita hakea takaisin ja päästä siihen rytmiin kiinni. Rytmi alkaa löytyä, lihaspaineet ei, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää, mutta vituttaa _aivan saatanasti_. Tossa jokupv mietin, että täytyy ottaa nyt synnytyksen jälkeen niitä "ennen kuvia" ja sitten uus kuvasatsi tossa kesän kynnyksellä. Ja nyt kujn tarkistin, pohdin näitä samoja juttuja edellisessä kirjoituksessa :D No mutta enivei! Minäpä sitten tuonne eteiseen menin peilin eteen ja laitoin puhelimen kuvavalmiuteen;

Ei saatana...ei kyllä kyennyt. Ihan järkyttävä tunne valtas mut enkä vaan voinut niitä kuvia ottaa. Tulin takas istumaan koneelle ja aattelin, et kirjotan vaan nuo treenit tänne.  Noh, menin kotvasen päästä uudestaan. Otin yläkropasta pari kuvaa ja mua alkoi liki oksettamaan se tilanne, niin jäi se siihen sitten taas. Päätin sitten kumminkin, että mites sitten alakroppa, jahka siittä edes sais jotain kuvaa.  No sain, eikä välitöntä kyökkärefleksiä tullut, vaikken kyllä siitä tilanteesta nytkään nauttinut. sitten tuli mieleen, että ähän on jossain kohtaa tossa raskauden aikana pakaraa koittanut kuvata, kun sitä aloin vähän enemmän reenaamaankin. Sitten lätkäsin kuvat piruuttani vierekkäin;



Ero ei ole mitenkään ihan järkyttävän suuri ja kyselin vähän Peppeltäkin, että onkos noissa nyt mitään eroa...Et vähän ku jotain olis, mut en kyllä oikeen tie mitä. Vähän pakettiin on taitanut mennä ja tällä rasvamäärällä se on ihan jees, vaikka iso pylly kiva onkin. Pakaralihas taitaa tossa oikeanpuolimmaisessa myös inan enemmän erottua.

No mutta. Noita kuvia kun paintilla vierekkäin asettelin, niin tallennuskohdassa tuli vastaan vieläki vanhempi jalka/kankkukuva. Muistatteko tämän?



Nuo kuvat onkin sitten tuolta vuosilta 2014 ja 2015. Ekassa kuvassa painoa olen jo pudottanut, mutta toisessa kuvassa on otettu treeniin mukaan kuningasliike, eli kyykky. Kuvien välillä taisi olla jotakin...7-9kk? en muista tarkkaan, mutta kyllä se kyykky vaan tehtävänsä tekee. Tuossa tosin on kiinteytystä tullut. No mutta....otimpa tänäänkin tollasen sivukuvan ja liitin tohen janan jatkeeksi;


Että joo, kyllä mm. se kyykky ( <3) sitä lihaa sinne tekee. Niin kankkuun kuin reiteenkin. (Ja kyllä, viimisessä, eli tänään otetussa kuvassa loistaa myös se nahkaröllö (onneksi kumminkin paidan alla) josta olen useampaan kertaan täälläkin kirjoitellut.)

Että vaikka alkuun, ja kyllä vieläkin vituttaa tämä täys lölleroyläkroppa, niin onneksi alakropalle jotain on edes tapahtunut. Eli tossa raskaana kun päätin, että jos edes kankku olisi jotenkuten tikissä voimatasojen laskiessa niin jee. Ja huonommaksi tuo perä/koivet nyt ainakaan oo mennyt.

Muttamutta, laitetaas viimisimmät treenit tähen;

-Suorinjaloinmave smithissä (kunnon pakarapuristuksella) 10x60kg, 10x70kg
+kuminauha lantiolle 4x12x70kg
-Lantionnosto 4x12x30kg
-Selkää alataljassa 100x46kg/41kg restapausella
-Kulmasoutu nautiluksen laitteella 2x12x15kg/puoli ja 2x12x20kg/puoli (neg)
-Pakarapotku 2x12x10kg ja 2x12x12,5kg
-Selkää ristitaljassa 12x10kg/puoli, 12x12,5kg, 12x15kg ja 12x17,5kg

Ja sitten tänäpä;

-Juoksumatto (wtf) "kivalla" ylämäellä, keskinopeus oli 4,9km/h. 11min
- Hauikset scottipenkissä 4x12x18kg
- Hauikset myötä- ja apinaotteella käsipainoilla 4x12x7,5kg
-Vipunostot 2x12x7,5kg ja 2x10x10kg
-Epäkkäät smithissä 12x+30kg, 8x+50kg, 4x8x+60kg ja 25x+30kg
-Hauiskääntö käsipainoilla 2x12x7,5kg ja 2x8x10kg
-Facepull (kasvojen korkeudelta) 15x15kg, 8x20kg, 2x8x17,5kg
-Pystysoutu 12x10kg, 8x15kg, 2x8x20kg

Juoksumatto yllätti minutkin. Ja ylämäkeen ihan vaan juurikin kankkujen vuoksi 8)

Noi smithin merkinnät on siis mitä painoa on tangon lisäksi.

Nyt kumminkin pikasuihku ja kohtu nukkumatin maata!

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Oikein syömisiä, treenejä ja ultimaattista kroppavihaa.


Taisin tossa edellisessä postauksessa mainitakin, et olen nyt ihan täysin rakastunu noihin riisinuudeleihin. Eihän ne miltään maistu ilman et niitä maustelee, mut joku niissä nyt vaan on iskenyt :D



Ostin pitkästä aikaa bataattiakin. Edelleenkään se ei ateriassa iskenyt ns. päähiilarina, mutta raakoina tikkuina tai lisukkeena ihan jees. Vaikka kuinka sitä suolaisin ja maustaisin, ni riisiä, pastaa tai perunaa korvaamaan siitä ei kyllä ole tolla makeuden määrällä.



Treenillä oltiin Petterin kanssa perjantaina ja tänäpä;

-Penkkipunnerrus 2x15x20kg, 2x12x30kg, 2x10x40kg, 2x6x50kg ja 2x2x60kg
-Ranskalainen punnerrus 4x12x18kg
-Vipunostot sivulle 12x5kg, 2x12x7,5kg ja 12x10kg käsipainoilla
-Viparit eteen 12x5kg ja 3x12x7,5kg (2x neg sarjaa)
-Ojentajat taljassa 15x18kg, 12x23kg, 2x12x27kg, ja pudotustyylillä 16x23kg+20x18kg
-Facepull 15x15kg, 2x15x20kg ja pudotuksella 20x20kg, 20x15kg ja 20x10kg

Tänäpä olikin vuorossa jalat. Kyykkyä oli tarkotus koittaa ja koitinkin, mut se ei tuntunut kulkevan..En tiedä johtuuko yleisesti ottaen siitä, että tuo kyykkäminen nyt muutenkin ollut ns, tauolla raskauden takia, mut toivottavasti se tästä lähtee taas.

-Kyykky 12x20kg, 10x40kg, 6x60kg ja 6x70kg
-Etukyykyllä sama setti ilman viimistä
-Jalkaprässi 2x12x100kg, 2x12x150kg, 2x10x180kg ja loppuun restpausella 100x75kg, vaihdellen kulmaa 20 toiston välein.
-Reiden ojennus 4x12x+10kg (nautiluksen kone)
-Pohkeet smithissä 4x12x+40kg
Vatsat +vinot pallolla 3x20+20



Suoranaista treeniä suorille vatsalihaksille ei viitti tehdä nyt ihan hetkeen enään (ainakaan ennen jälkitarkastusta), vatsalihaserkauman/siitä palautumisen takia. Noi parit pallolla jumppailut nyt tossa alla on, mut se ei kyllä tässä kohtaa palvele, eli ne jää nyt pois toistaiseksi. Syvät vatsalihakset saa kyytiä epäsuorasti kuitenkin.

Mulla on nyt muutenkin vähän hakusessa, etä mitä mä alan treeniltäni hakemaan. Nää ekat treenit nyt on ollut tämmöstä peruskauraa niinsanotusti, mut niinkun muuten. Mun kroppa on ihan jäätävä ja näin tyytymätön en varmaan oo ollutkaan mun kroppaani taas toviin. Jos pidin ennen mun vattanahkaani roikkuvana, niin nyt se vasta onkin, vaikkei mun vatsa mitenkään ylivaltavaksi päässytkään kasvamaan tossa raskauden aikana.

Mä todenteolla haluan eroon tästä mun nahastani ja ihan saatanan äkkiä. Toisaalta mä haluan voimatasot ennalleen, joten..Noh, en tiedä. Luulen, et keskityn vähän kiristelyyn ja enemmän "bodailu"tyyppiseen treeniin. En tiedä, katsotaan...

Täytyskin muuten nyt taas kun "aloittaa nolasta" niin ottaa lähtökuvat ja ottaa sitten uudet puolenvuoden päästä.

Nyt kumminkin pikkuhiljaa unten maille. Huomenna mennään pikkumiehen kanssa käymään tuolla polilla ja toivon, että saatais jo ulkoilulupa! 

torstai 8. helmikuuta 2018

Sairaalasta kotiuduttu ja arki aloitettu.

Nonniin, vihdoin ollaan koko perhe kotona. Tai no, ollaan oltu jo perjantaista saakka. Perjantaina päästiin siis vauvan kanssa kotilomalle ja maanantaina sitten ihan vallan kotiuduttiin. Arki ei olisi kotona paremmin voinut alkaa. Vauva syö hyvin ja painoa tulee erittäin mainiosti. Yöt nukutaan hyvin ja noh, oikeastaan päivätkin :). Kolme kiloa kun täyttyy, niin pääsee vähän jo ulos sekä ihmisten ilmoille. Sitä odotellessa, koska alan kyllä hyvää vauhtia erakoitumaan :D

Laitetaan tähän inan vauvasaasteisia kuvia ja vähän sitten, että miten se oma kroppa ja mieli on tästä kaikesta palautunut. Ja reenipostauksia tulee myös alle kun on sielläkin jo käyty, kunhan tää vauvahöpötys on ohi.

Tässä kuvaa edelliseltä illalta ennen sairaalaan lähtöä. Täytyy muuten sanoa, että näitä mahakuvia ei kyllä montaa ole edes.


Tässä sitten onkin jo seuraava ehtoo.


Sitten pari muuta kuvaa puhelimen kätköistä.




Eevikin kävi vauvaa katsomassa <3



Vaikka likimain kaikki vaivat jäivät sinne synnytysaliin niinkuin muistelinkin käyvän, niin tämä päänsärky senkuin vain on ja pysyy. Ennen synnytystä se helppasi ja pitikin mennä jo salillekin, mut sit lähdinkin synnyttämään :D Paripv synnytyksen jälkeen päänärky tuli ihan järkyttävä takaisin. Jyskyttävänä takarivolla ja kiristävänä pantana otsalla ja ohimoissa. Ihan järkyttävää. Vaikka sain jo alkaa buranaakin syömään, niin edes säänööllisellä käytöllä se ei sitä hedaria niin paljoa auttanut, että sitä olisi viittinyt rouhia. Faskiapallo oli hyvin määrin käytössä sairaalassa. Ehdin jo soitella lääkärillekin, että saisinko sen saman lääkityksen joka mulla n. vuosi sitten oli, se niinkutsuttu kipukynnystä nostava, jolla saataisiin kroonistuneisuus pois. Lääkäri sitä kirjoitti. Noh, päästiin kotiin ja otsaa sekä ohimoita kiristävä panta jäi sinne sairaalaan. Eli se "uusi" päänsäryn muoto, oli ilmeisesti stressiperäistä. Pääsärkyä on enemmän tai vähemmän edelleen. Juttelin tästä asiasta eilen myös neuvolatädin kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että nyt kun päsin taas treenaamiseen kiinni ja muutenkin alkaa ns. normi arki rullaamaan kehonhuollon ja syömisten osalta, niin katsotaan tonne jälkitarkistukseen saakka (olen siis ilman tota lääkettä sinne asti nyt kumminkin) ja jos mitään muutosta ei näy, niin lääke käyttöön ja lisätutkimuksiin. Että jos vauva ja sen tuomat muutokset ei tuo stressiä, niin laitetaan yks vitunaikanen päänsärky siihen päälle.

Mutta joo, jos unohdetaan nyt tuo päänsärky, niin mun kroppa on palautunut ihan _loistavasti_ synnytyksestä. Sallille olisin sen puolesta uskaltautunut jo aiemminkin, mutta koska vauva oli tosiaan sairaalahoidossa niin vietin elämääni sairaalassa ja kotona. Ensin podin huonoa omatuntoa siitä, kun olen kotona ja vauva on sairaalassa "yksin" mutta sairaaassa sitten kun olin, niin oli paha mieli Lucan puolesta. Sen pari-kolme tuntia mitä päivällä olin kotona, niin koitin touhuilla Lucan kanssa jotain, mm. piirustelua, pelaamista, ja ihan vain olemista. Luca on silti tähän kaikkeen suhtautunut todella hyvin. Vaikka oonkin aina ollut sitä mieltä, että Luca on sellanen loistotyyppi, niin se asia on korostunut tässä 4vk aikana. Isoveljen rooliinkaan ei paremmin voisi uppoutua. Täytyy sanoa, et Luca on kyllä ihan loistava isoveli. Olen ylpeä<3



Mutta joo, tällä viikolla sitten menin sinne salillekin kun kotiuduttiin kokonaan. Salilla olin edellispäivänä ja eilen.

Eka reeni oli sellanen sitäsuntätä-tyyppinen, mut koska mun jalat on aivan soosina, niin perille se meni :D Eilen kävin sitten vähän jo kohdistelemassa;

6.2;
-Militarypunnerrus 2x12x20kg ja 2x8x30kg
-Smithissä superina "hackia" kapealla ja leveää kyykkyä  12x tyhjä ja 4x12x+20kg
-Selkää alataljassa 12x31kg, 12x36kg, 12x41kg ja 12x46kg
-Ojentajat ylätaljassa 15x12,5kg ja 3x15x15kg
-Epäkkäät ristitaljassa 3x20x17,5kg
-Rintaa ristitaljassa 2x15x7,5kg ja 2x12x10kg
-Maastaveto 2x8x60kg, 2x90kg, 2x100kg, 2x110kg ja 1x120kg

7.2;
-Kulmasoutua smithissä 12x+20kg ja 4x2x+40kg
-Lat.pull 3x12x20kg
-Alatalja 4x12x46kg
-Hauiskääntö myötä/apinaotteella 7,5kg käsipainoilla  4x12
-Hauispenkki ( uusi, en tykännyt) 3x8x+10kg
-kyljet 20kg:n kuulalla 3x20
-Lantionnosto 4x12x30kg (neg)
-Pakarapotku 2x12x10kg ja 2x12x12,5kg
-Vatsat pallolla 3x20


Ja koska ei enää tarvi ravata kiireessä kodin ja sairaalan väliä, niin ruokailut on laitettu myös kunnolla ruotuun. Uus rakkaus onkin Mamas'in riisinuudelit kera kanan ja kasvisten.


Painoa kertyi raskauden aikana sen rapeet 10 kiloa, joista toinen viisikiloa oli täysi mysteeri. Ruokapvkirjaa kirjoittaneena raskausdiabetes-diagnoosin jälkeen, ei  ainakaan selvinnyt, mistä moinen  tuli.  No tuli tai ei, niin ne sulatellaan pois ja kesäkuntoon pyritään pääsemään.  Tänävuonna ei omalta osalta varmaan kisailtua tule ( never say never..) mutta katsomaan ja kuvailemaan mennään ihan varmana.

Nyt kumminkin kutsuu velvollisuudet, joten ensikertaan!