tiistai 27. kesäkuuta 2017

ISO sori kirjoittamattomuudesta!!

Pitkästä aikaa tännekin jotain höpinöitä.

Mitään erikoista syytä sille, etten ole täällä kirjoittelemassa käynyt, ei ole. Kisojen jälkeen tuli vaan jokin humu, eikä napannut tää blogi, eikä treenaaminen saati paljon muukaan. Nyt pikkuhiljaa ollaan taas alettu päästä treenien pariin ja nyt on jo ainakin viikon ajan ollut kutina kirjoitella tännekin, en vaan ole ehtinyt. Nyt kerkeän ja on kyllä ihan kiva fiilis pitkästä aikaa tänne rustailla.

Jossain kohtaa oli jo sellanen olo, et lyön koko blogin jäihin ja keskittyisin tän osalta vain noihin kisoihin. Tää blogi on mulle kuitenkin sellanen  omanlaisensa henkireikä ollut, että lopettaminen ei tule kyseeseenkään, kun oiken pidemmän päälle ajattelee.

Ennen kun alan tässä alkukesän kuulumisia kirjailemaan, niin mainitsen, että blogiprojektit Anna ja Mama ovat niinsanotusti loppuneet. Se, miten kummallakin kävi, selviää huomenna :) Tästä kirjoituksesta saattaa muutenkin tulla vähän  keskivertoa pidempi, niin jätetään toi osio sitten huomiselle. Sen verran sanon, että kannattaa lukea!!

Koulusta alkoi kesäloma ja toinen tutkinnon osa on kunnialla suoritettu. Viiminen puolvuotta käynnistyy sitten tossa syksyllä ja sitten olsin niinku hieroja. Vähänkö menee aika nopeesti...




Mulla myös kiertäjänkalvosimen yks lihas oli tulehtunut tossa jossakin kohtaa ja sieppas ihan suunnattomasti, kun olin just alkanut pääsemään takas reeneihin kiinni, ni olkapäitä en päässyt tekemään. Yritin kyllä ja pystypunnerrusta sainkin tehtyä, muta kaikki pienetkin vipuvartta vaativat liikeet oli ehdoton nounou. Noh, onneksi vaiva meni ohi levolla (kyykky- ja vetotreeneillä) ja buranakuurilla. Sen on reeneissä huomannut, että korsetti on löystynyt voimiensa puolesta ja niitä lihaksia on haettu nyt sieltä piilosta takaisin. Ei oikeastaan muuten, mutta etukyykyssä kun löi 100kiloa rautaa tankoon, niin kippasi kyllä eteenpäin. Takakyykyssä paketti pysyi kumminkin hyvin kasassa. On tullut tehtyä myös maastavetoa, tavallista, suorilta jaloilta ja korokkeelta. Tässä pieni kuvasarja korokevedosta.

Olkapää kun tuli kuntoon, niin pakko oli koittaa myös pitkästä aikaa tukkipunnerrusta. Pikkasen taas haki, mutta militaryna tuli sama kuin ennenkin, eli 55kiloa. Pikkasen enemmän sai puskea, mutta tulipa se kumminkin.



Akselipunnerrukseen mulla on ollut aikaminen kaipuu. Sitä mun pitikin tehdä, kunnes en tehnytkään ton olkapään takia. Tai siis tein vaan pelkkää punnerrusta suoraan telineeltä. Nyt ennen juhannusta tein kuitenkin lattialta asti, kylläkin vaan ihan 56kilolla. Mut se tuntu kyl just niin hyvältä kun muistinkin.


Mites sitten tuo mun oma "prokkikseni" aka painonpudotus? Ihan hyvin. Pitkästä aikaa oon neuvolapainoinen ja puntari on jo 98kilossa. Lämpimiä ruokia olen jo useamman viikon pussitellut pakkaseen valmiiksi. Salilla kaventumisen on huomannut TAAS vyöstä, joka vaatisi TAAS lisäreikiä.






Muistatte varmaan, kun oon useaan otteeseen täällä blogissakin sanonut, että meikäläisen "suurensuuri"hauis ei näy, vaikka kuinka pusertas isommankin hauispumpin jälkeen. Noh, nyt sain ikuistettua sen. Tää oli myös mun ensimmäinen julkinen hauisposekuva, jonka laitoin myös siis instagramiin. Ja kyllä, olin todella onnellinen. Koska rasvaa mun kropassa on edelleen, vaikka muille jakaa.


Ja ennen kuvan ottoa en ollut edes haukkareita treenannut. JEEEEEEEE!


Siitä huolimatta, että kisan jälkeen mun pään valtasi joku humu, niin kesän alkuun on mahtunut kaikenlaista;














Toivottavasti tää mun blogi ei oo kokonaan jäänyt teiltä lukijoilta unholaan, vaikka aikamoinen kirjoittelutauko olikin. Sori siitä, asia korjaantuu nyt!

Nyt pikkuhiljaa unten maille ja huomenna kannattaa sitten olla kuulolla, koska tänne rustaan Maman ja Annan kuulumiset!!!

2 kommenttia:

  1. Mä oon ihan vasta 'löytänyt' tän sun blogis ja kahlailen sitä pikkuhiljaa ihan alusta saakka. Ite oon reilu nelikymppinen ikiteini joka vajaa kaks vuotta sitten kyllästyi jatkuvaan vitutukseen ja pahaan oloon ja päätti tehdä asialle jotakin. Ylipainoo on todella reippaasti vieläkin mutta puolitoista vuotta jatkunut enenmmän tai vähemmän säännöllinen salittelu on saanut ihmeitä aikaan varsinkin nupin sisäpuolella. Kiva on lukea näitä sun reeni-ja muitakin juttuja, aikalailla samaistun suhun. Vaikka maven maksimi onkin vasta 120 kiloo :D

    -anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :)

      Juu kyllä sillä on tonne päänuppiin hyviä vaikutuksia, jos löytää jotain, mistä oikeasti pitää!

      Ja tuohan on hyvä tulos, kohta se on jo puoltoistasataa ;) Tsemppiä sulle reeneihin :)

      Poista