keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

3kk blogiprojektien "päätös".


Nonniin.

Kolme kuukautta sitten, otin blogiin sellaisen projektin, kuin elämäntaparemppa, mutta en itselleni. Kohteena oli Anna ja mun mutsi.

http://vihainenpekoni.blogspot.fi/2017/03/uutta-projektia-blogiin.html

Tosta ylläolevasta linkistä pääsee lukemaan, kun projekti alkoi.

Alotetaan meen äidistä. Heti harmikseni täytyy todeta, että äidistä ei ole oikein mitään ennen kuvaa, joten jälkeenkuvaakaan en laita. Kumminkin äiti sanoi jatkavansa (mikä oli tarkoituskin), niin kuvia tulee varmasti vielä jossain kohtaa.

Äidillä oli taustalla jo muutaman vuoden "laihduttelu" erilaisilla tavoilla ja dieteillä ja menikin alkuun aikaa, ennenkuin kropa pääsi kiinni siihen, että ruokaa tuli säännöllisesti, joten sitähän voi myös kroppa energiana käyttää.  Mutsilla ei mitään tiettyä tavoitetta ollut, joka kyllä olisi hyvä asettaa aina tämmösissä jutuissa.

Kiloja putosi yhteensä rontti viisi kiloa ja senttejä lähti huimat 11 (rinnan ympärys, vyötärö, lantio, vatsan levein kohta, reisi ja käsivarsi)! Kolmessa kuukaudessa äärettömän hyvä tulos. Ottaa huomioon maman iän ja useampi oma sovellus noissa ruokailuissa. Soveltavuus ei todellakaan ole huono asia, kun kyse on elämäntaparempasta. Tulos on todella hyvä ja äiti on miettinyt myös nyt kuntosalijäsenyyttä. Maman ruokavalioon tehdään pieniä muutoksia kun treenit alkaa. Mutsilla on nyt myös tavoite, jota lähdetään yhteistuumin hakemaan. Oon äidistä hirmu ylpeä <3 Ja vielä ylpeämpi oon, että matka jatkuu ja tää asia toteutui juurikin elämäntaparemppana.

Ja itseasiassa sain kumminkin äitiltä kuvat. Tosin asennot ovat täysin erilaiset, joten sinällään nää ei paljoa kerro, mut laitan tähän kuitenkin :)


Tähän vielä mutsin "turinat";

Nonniiin. Kolme kuukauttako siitä nyt. 5. jotain kg pudonnut. Hitaasti, mutta varmasti. Paremminkin olisi voinut mennä, on tunnustettava, että pientä lipsumista on viimeaikoina ollut. Kesä ja kärpäset. Liikunta jäänyt viimeaikoina myös vähemmälle. Pitää taas tarttua itseään niskasta. Kiitos, että olet jaksanut tsempata ja käydä vaakan ja mittanauhan kanssa kahveella. Tämä ei lopu tähän vielä, tavoitteeseen matkani jatkuu ja senkin jälkeen aion elää terveellisimpien elämäntapojen parissa, kumminkin myös sallien itselleni silloin tällöin jotain muuta. Olen oppinut, että elämäntaparemontti ei ole yhtäkuin kurinalainen grammantarkka laihis. Tämä 3kuukautta on ollut todella hyvä startti ja takaraivoon on jäänyt paljon asioita, joita en ennen ole oivaltanut ja asioita, jotka onkin ollut ehkä enemmän mielipidettä, kuin faktaa.

Sitten osioon Anna.

Annalla sen sijaan oli tavoite, jonka hän asetti. Tavoitteena oli painaa 17.6 mennessä kaksinumeroisen luvun verran. Siihen oli aikaa se inan alle kolme kuukautta.  Annala on joksus menneisyydessään olut myls jonkinsorttisia "laihiksia", mutta tähän e.t.remppaan Anna pääsi paremmin kuin hyvin kiinni. Takapakkia (joka toki kuuluu asiaan ) tuli muutamana viikkona (tosin vain satoja grammoja), mutta se ei menoa lannistanut.

No, tuona maagisena lauantaina 17.6 tavoite saavutettiin ja seuraavaan keskiviikkoon mennessä, jolloin oli kulunut se 3kk, oli painoa pudonnut 19,9kiloa ja senttejä lähtenyt ihan huimasti; kahdeksankymmentäyksi senttiä!


" Kolme kuukautta. Kolme kuukautta sitten, kun tää projekti alkoi, niin se tuleva 3kk tuntui todella kaukaiselta ajatukselta. Nyt kumminkin se on takana ja se meni ihan uskomattoman nopeasti. Mitä enemmän aikaa kului ja paino tippui, niin aloin uskomaankin jo asettaamani tavoitteeseen, vaikka aika skeptinen asian suhteen jotenkin olinkin. Pienet takapakit matkanvarrella ei minua lannistanut, sain koko ajan tukea, neuvoja ja ohjeita ja esim. tankkauspäivistä sovittiin. Nyt mä sitten olen 19,9 kiloa kevyempi ja 4 vaatekokoa pienempi, vaikken uskonut tähän pystyväni. Niinkin "pieni" asia kuin ruokavalion kuntoon laitto. Monipuolista ruokaa ja vaihtoehtoja oli. Alkuun tuntui vaikealta syödä niin suuria määriä, mutta siihenkin kyllä sitten ajanmittaan tottui ja alkoi se nälkäkin tulemaan. Kun vertasin ennen ja jälkeen kuviani niin tulin vähän surulliseksi siitä, että olen päästänyt itseni tuohon kuntoon. Samalla tunnen myös ylpeyttä siitä, että onnistuin ja pystyin muuttamaan elämäntapani täysin... Se vaikka välillä herkuttelisi ei meinaa mitään siinä kohtaa kun pystyy sen lopettamaan ja siitä olen ylpeä etten oo palannut siihen samaan mitä oli ennen tästä on hyvä jatkaa kohti valoisampaa ja ennenkaikkea terveellisempää tulevaisuutta"
Myös Anna on ajatellut hankkivansa kuntosalijäsenyyden jossain kohtaa.

Musta on ihan älyttömän hienoa, että molemmat saivat hienoja tuloksia ja kumpikaan ei lannistunut. Kaiken hienointa on se, että KUMPIKAAN ei ole tätä ottanut minään pikadieettinä, joka tarkoittaa sitä, että tää ei ollut mikään kolmen kuukauden prokkis, vaan ihan oikee muutos. Molempien kuulumisia tullaan jossain määrin vielä kuulemaan täällä blogissakin :)

IHAN MAHTAVAA ÄITI JA ANNA <3

Molemmille tsemppiä jatkoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti