keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Vappuja, tukkajuttuja, pihahommia ja viimosta kovaa reeniä (PR)!

Niin se Vappukin vaan oli ja meni. Ei mitään ihmeellistä siihen liittyen. Tai no, Lucalla oli eskarissa vappujuhlat!


Luca halus olla zombi. Kuulemma vähän ois voinu olla robottikin, mut kerroin, että sitä ei kyllä ehditä tekemään. Onneks Hra oli zombimaskiin silti erittäin tyytyväinen :)

Mä vihdoinkin tein päätöksen tukkani suhteen ja nyt se sitten lyheni. Jos se nyt alkais katkeilun sijaan hiukan kasvamaan! Se leikattiin perjantaina, mutta sitten lauantaina mä mietin, että jotenkaan tää ei oo "ihan mua". Vedettiin siihen sitten sidecutti. Koska mulla on takaraivossa myös pari ihanaa pyörylä, niin nyt on pakko vetää kyllä toi niskaosakin vielä lyhemmäksi tässä ennen kisoja. Värjäsin sitten vielä ite.

Luca halus pitkästä aikaa mennä Peppen porukoille yökylään ja mä lähinkin sitten "ulkoiluttamaan" mun uutta tuugia :)





Pihahommia on myös mtullut tehtyä aika paljon nyt. Leikannu oksia, haravoinut, kääntänyt maata jyrsimellä, haravoinut, katkonut lisää oksia, kaivanut juuria ylös ja ihan sikana. Tää tuntuu olevan kans yks ikuisuusprojekti. Noh, jos nyt sais taas ainakin askeleen eteenpäin tätäkin torppaa.




Sitten noihin reenijuttuihin!

Ekana haluun tähän kirjottaa, et kävin eilen piiiiiiiiiitkästä vaa'alla. Lukema oli niin outo, että oli pakko sammuttaa vaaka ja siirtää se siihen paikkaan, missä oon enennkin itseni punninnut, eli eteiseen lattalattialle. Kylla vaan, sama luku; 100,9 kg?!?! Ja se oli viel iltapaino!! Aamulla mun piti käydä vaa'assa, että onko perkele mun aamupainoni satkun alapuolella ekaa kertaa sitten..öö...pariin vuoteen? Noh, aamulla tuli niin kiire, etten muistanut joten uusi yritys huomenna! Satasen paremmalla puolella se on siis ollut pitkän aikaa. PAhimmillaan n.110kilossa, mut sellanen "peruslukema" n. 102-105kg. JA kyllä, tää ihana ärtynyt suoli saa painon ihan oikeasti heittelemään aika pajonkin ja pienessä ajassa. Kunnon kaljotteluperjantai+ mättödarralauantai ja tadaa, mun paino nousee jopa 5kiloa. Aika nopsaan se sitten kyllä lähteekin, mutta kumminkin.


Treenit kulkee hyvin. Oikeastaan todella hyvin. Vaikka tää vuosi ei treenien kannalta alkanutkaan kovin lupaavasti, kun tammikussa tuli käsky rajottaa raskaita treenejä ja jossain kohtaa sitten treenit menikin kokoaan pannaan ja just sillon, kun olis pitäny alkaa piikkaamaan kisakuntoa. Onneks kumminkin peruskuntokaudella tuli hyvinkin orjallisesti noudatettua treeniohjelmaa ja se on kyllä aika paljon paikannut tätä vuotta. Ennätykset on tosiaan paukkunut useammallakin taholla viimevuodesta; Maastaveto, etukyykky, takakyykky, atlaskivi, farmarikävely, merimieskävely. Peruskuntokaudella(muistaakseni) Tukkipunnerruksessakin enkat paukku ja sillon vedossakin tapahtu askel eteenpäin ja rykäsin sen 160kiloa. Muutama viikko sitten kokeilin ekaa kertaa vetopukua ja rautaa nousi 170kiloa. Se olis silti noussut kyllä ilman pukuakin aika varmasti, luulisin. Ainakin jos olisin tehnyt se treenin alussa, enkä vajaan parin tunnin treenin päätteeksi.Noh,  tänään sitten, kun oli viiminen raskas treeni ennen kisoja, niin rykäsin puvulla 180kiloa!!! Siis viddu. Aika hyvät vibat jäi. Eikä vaan vedosta, vaan ihan muutenkin hyvin kulkeneesta treenistä.




Nyt mä oon virallisesti lähempänä sitä kahdensadankilon vetoa, kun sadanviidenkymmenen. Tuntuu aika hienolta. Silti väkisinkin mun päässä on  ajatus viimevuodesta. Treenit kulki, mut mites kisat? ei kulkenut. Toisaalta sitten taas mun ajatusmaailma on ihan täysin erilainen sm-kisoista, kun esim viimevuonna. Joo, jännitän niitä ihan yhtä helvetisti ja oikeastaan vielä enemmänkin, koska viimevuonna en saanut annettua parasta itseäni. Se karsinta tuli yllätyksenä ja ne mun parhaat lajit oli siellä finaalissa, johon en päässyt, enkä ollut missän vaiheessa edes pääsemässä. Tänäkin vuonna se karsinta on. Toisaalta hyvä, kun sen on tiennyt etukäteen, mutta sitten taas toisaalta ei. No mutta eniveis, parhaani menen sinne tekemään ja kova line up siellä on tänäkin vuonna! Hienoa sinne on päästä kisailemaan joka tapauksessa. Parasta sinne mennään tekemään, on se lopputulema mitä tahansa.

Nyt vaan kevyttä pumppailua ja aerobista ennen kisoja ja ensviikolla sitten tärähtää!

Nyt pikkuhiljaa sänkyä kohti. Huomenna mennään Lucan kanssa tutustumaan tulevaan KOULUUN!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti