lauantai 13. toukokuuta 2017

Suomen viidenneksi vahvin.


Niin ne kauan odotetut ja jännitetyt Suomen vahvin nainen-kisat oli ja meni.

Aamulla kello soi ja siittä alkoi kahvin loputon lipitys, ihmisöinti ja jännitys.



Peppe vei Lucan Kellahdelle ja sitten haettiin mun vyö salilta ja Jiri napattiin kyytiin. Sitten alkokin matka kohti Lahden messukeskusta.

Kilpailijakokous alkoi klo 15.30 ja siellä käytiin lajit ja niihin liittyvät asiat läpi, arvottiin kisajärjestys ja tsekattiin kisavaatteet. Kilpailijoita piti alunperin olla 10 vai 11, mutta 8 meitä sitten oli loppujen lopuksi paikalla.



Siis mä jännitin näitä kisoja ihan tolkuttomasti ja kauan. Karsintalajeina oli kottikärryn työntö plus kahden säkin lastaus. Säkit tunnetusti ei todellakaan ole mun vahvuus ja kirosin sitä, että tää oli karsintalajina. Jännitin tätä lajia pirusti juurikin noiden säkkien takia. Kottikärryn aisapaino oli n. 120kiloa ja mukaan siis lastattiin nuo kaksi säkkiä. Säkkien ilmoitettiin olevan 60kiloa per pussi, mutta ainakin se jälkimmäinen näytti huomattavasti suuremmalta. Yllätin todenteolla itseni, kun säkit menivät yllättävän sujuvasti. Sinällään se oli aika huono juttu, koska lastasin viimisenä olleen säkin väärään kohtaan kärryä ja sain aikasakkoa 5sekuntia. Perkele! En miettinyt yhtään, kun vaan olin niin yllättynyt siitä, että sain edes niinkin helposti sen koko pussukan hyppysiini. Tässä siis kisojen ensimmäinen virhe. Tässä lajissa olin seitsemäs.




Seuraavana lajina oli Hercules hold. Kaksi kertaa tätä lajia tehneenä tää meni hyvin ja olin tässä lajissa kolmas ajalla 78sek.


Kolmas laji oli maastaveto. Aloituspaino oli 120kiloa. Tämäkin meni ihan hyvin, vähän harmittaa, että 200kiloa jäi tohon polvien alle. Siinä se meikäläisen kuollutkulma jota aletaankin nyt hiomaan. Tässä mentiin kymmenen kilon korotuksilla ja ne korotukset olisi saanut olla kyllä alkuun ainakin sen 20kiloa. Peppe alotti kuvaamisen 150kilon kohdalla. Tää mentiin Last Woman Standing-tyylillä siis.



Jiri hoiti huoltajan hommansa mavesukkien vedosta lähtien 8)


Tässä 150kg.

160 ei painanut vielä mitään.

170kiloa oli aikalailla myöskin pumpulia.

180kilossa tuntui jo, että vähän saa nostaa.

190kiloa vähän jo paino. Tuli kumminkin kevyemmi, kun salilla se 180kiloa.


200kiloa jäi tohon polvien alle. Siihen samaan kohtaan, kun aina. Sitä aletaankin nyt treenaamaan. Paussivetoja!! Ihan tyytyväinen tähän, vaikka olishan se ollut komeeta kaksmarkkaa kisoissa saada. Tässä lajissa useamman kanssa olin jaetulla kolmannella sijalla.

Siinä oli karsintalajit. Viimevuonna tässäkohtaa vain kuusi naista pääsi jatkoon. Nyt saimme kuitenkin mennä kaikki 8 naista tekemään myös finaalilajit.

Seuraavana vuorossa väkipyörä, joka meni mulla ihan täysin penkin alle. JAlkojen päällä oleva ripa oli liian korkealla ja se oli ihan oma moka. Jaloista en saanut yhtään voimaa tuohon ja koko hökkeli nousi ylöspäin vain reilu 4metriä. Forkut veti aivan tukkoon tässä, kun sitten yritti rykiä niillä kun jaloistakaan ei apua saanut yhtään. Tää oli pohjanoteeraus kyllä. Siitä oli kyllä videokin, mutta empä nyt tiedä mihin se on kadonnut niin en saa screenshotattua kuvia siitä O_o Perkele sentään. No mutta, tästä tuli 7.sija. Tässä oli kyllä silti kaikilla niin nopeat ajat, etten tiedä olisinki silti päässyt hyville pistesijoille, vaikka olsinkin saanut sen vedettyä loppuun.

Viides laji oli conaninpyörä. Tässä tuli neljässija ja mua harmittaa ihan sikana, koska olisin pystynyt parempaan tässä. Tää on ihan mun lajini ja vituttaa ihan suunnattomasti, että jolkottelin vaan ton vajaat kaksi kiekkaa.



Viimisenä lajina atlaskivet. 3x50kg ja 2x80kivet nostettiin erikorkuisille tasoille. Mulla olis tullut tässä ihan törky hyvä aika, JOS EN OLISI VITTU MÖHLINYT. Kivet piti siis nostaa  tasoissa oleviin "kuppeihin". kolmas kivi ei sinne mennyt, enkä sitä huomannut, joten siinä meni mun hyvät pistesijat kun jouduin sen korjaamaan. Ilman sitä olsin voinut yltää ehkä jopa toiseksi tässä lajissa. Perkele kun täytyy olla tämmönen rähmäkäpälä. Tossa allaolevassa kuvassa ympyröitynä toi viiminen 50kilon kuula, jonka jouduin vielä korjaamaan. Siinä meni mun mahdollinen jopa toinensija tässä lajissa.





Aikamoiset kisat. Kuten kirjoitinkin, niin nappiin meni veto ja herkuleen ote. Conanissa ja kivissä olisin pystynyt paljon parempaan, kottikärryn työntö+lastaus meni paremmin kun odotin, mutta huolimattomuus säkin lastauksessa harmittaa ja väkipyörä meni niin päin persettä, että siitä ei voi edes olla vittuuntunut. Oma moka sekin, kun mitoitin väärin sen jalkojen riman korkeuden. Tää on siltikin pelin henki ja näitä sattuu aina. SIks tää ehkä onkin niin vittumaisen kiva harrastus!

Kumminkin kisa oli tiukka. Nelossija olisi ollut mahdollinen ja se hiukan kaivertaa, että noiden omien möhläysten takia sijoitus on viides. Kisa meni kumminkin joka osalta ihan helvetisti paremmin kuin viimevuonna. Viimevuodesta ei jäänyt edes kerrottavaa, niin päin vittua se meni. Oma kunto ja voimataso oli tänävuonna selvästi parempi ja kuten jo sanoinkin, niin nelossija olisi ollut täysin mahdollinen. Sitä on kuitenkin turha jossitella. Ihan kiva titteli tää viidenneksi vahvinkin. Tän vuoden tavoitteena oli päästä kuuden parhaan joukkoon ja se tavoite täyttyi. Mikäli loput kaksi vai kolme ilmoittautunutta olisi myös tulleet paikalle, niin uskoisin, että sijoitukseni ei olisi pykälää alemmas tippunut, eli kuuden parhaan joukossa olisin varmaan siltikin ollut. Mutta kuten jo todettu, niin jossittelu on turhaa!

Isommilta vammoiltkin säästyttiin. Vasemman käden forkku oli jostain ottanut nokkiinsa ennen kisaa. Kisoissa se oli ihan ok, mutta nyt on kyllä aivan törkysen kipeä.

Päästiin vissiin 9 maissa lähtemään messukeskuksesta ja sit mentiinkin heti syömään ja sitten alkoi matka kotia kohti.
Päivä oli pitkä, mukava ja opettavainen. Oli mukava nähdä vanhoja sekä uusia kilpasisaria.

Tätä päivää varten, on sitten meinaan treenattu. Senkin puolesta hieman harmittaa, että noi pienet virheet maksoi sen paremman sijan, mutta se ja sitäkin parempi sija haetaan ensivuonna. Tähän vuoteen mahtui niin paljon kaikkea terveydellisiäkin juttuja, jotka enemmän tai vähemmän rajoitti mun treenaamista, eli siihen nähden tää viidessija oli ihan huippu. Ihan erikseen tähän haluisin silti mainita muutamia henkilöitä, joita haluisin kiittää.

Jirille kiitokset mahtavasta koutsaamisesta. Taival alkoi syyskuussa ja siitä eteenpäin ollaan puurrettu yhdessä noita treenejä. Kun itteensä uskominen oli aika surkeella mallilla, oli mahtavaa että sä uskoit ja koutsasit silti.

Tästä lähdettiin liikkeelle syyskuussa.
Ja tähän tultiin toukokussa. Kiitos!

Mulla on ollut ihan hirveesti tsemppareita ja tukijoita. Muutama nimikin hyppää mieleen Jirin lisäksi, Mm Peppe, Annina L, P.S, Jenna I, Santtu M, veljeni Petteri, siskoni Sanna, . Kehonhuollosta on vastannut jo kauan Jyri K. ja kroppa toimikin kisojen ajan moitteetta. Kiitos siitä. Kehonhuollosta on välillä huolehtinut koulussa myös Inka joten kiitokset sinnekin. Kiitokset myös isolle osalle PowerTeamilla treenaville ja Gym colosseumille, että pääsin herkuletta koittamaan ennen kisoja.



Nyt lepuutellaan vähän paikkoja ja mieltä ja palataan takaisin treenaaman. Ensvuonna tähän aikaan mä meinan olla elämäni kunnossa.

Kiitos ja nam :)

2 kommenttia:

  1. Onnittelut hienosta kisasuorituksesta! Voimatasot on hyvissä kantimissa jo nyt. Sopivan kiukkuinen kisa-analyysi myös tietää hyvää jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos komemntistasi.

      Kiitos! Heh, joo. Hampaankoloon jäi paljon ensivuotta varten. Toisaalta hyvä niin! :)

      Poista