lauantai 15. huhtikuuta 2017

Leipomuksia, reenejä ja pohdintaa.

Hyvää pääsiäistä! Alotellaan vaikka tosta edellisehtoon treenistä. Tarkotuksena oli mennä vaan tekeen aerobista, mutta samalla siinä sitten hiukan tein vatsoja ja säkkejä. Soutulaitteella tuli tehtyä intervallityyppinen treeni ja sen jälkeen ne vatsat ja säkit.




Kivan hien sai päälle...

Torstaina oli myöskin Peppen synttärit. Kun hain Lucan eskarista, niin poikettiin kaupassa hakemassa hiukan kakkuvärkki ja taiottiin tollanen kinderjuustokakku. Oli hyvä, mut ihan tosi makeeta. Oikeastaan jo äklön makeaa..




Luca halus torstaina myös hiukan treenata. Ja koska kyseessä oli maastaveto niin pitihän sitten laittaa käsiinkin vähän mankkua. Oli poika hiukan polleena :) Maasta irtosi 32kiloa ja useampaan kertaan. On äiti hiukan ylpeä!



Tänään sain mäkin pitkästä aikaa nukkua pitkään ja nukuinkin aikalailla 11 saakka. Ilman kellon pirinää. Aika komeeta! Kauaa en kumminkaan kotona kerennyt heilua kun lähinkin jo salille. Tarkotuksena oli tehdä aerobista ja pitkästä aikaa nostella atlaskiviä. Otin sitten noiden välissä vielä etukyykkyä, koska mun etureidet nyt vaan ei todellakaan oo tarpeeks vahvat..perkele.  pyörällä eka intervalli ja sit se etukyykky. Sarjat lähti sieltä 20kilosta ja viiminen ykkönen tuli 110kilolla. Tais olla ehkä uus peeärrä. En oo ihan varma. No, jos sen oon nostanu joskus, ni en ainakaan noin syvältä ja noinkaan puhtaasti. Kuvassa olevalla satkulla tuli kolmonen, sitten 105kilolla otin ykkösen ja alemmassa kuvakollaasissa se satakymppi.



Kyykyn jälkeen sitten pääsin piiiiiiiiitkästä aikaa lyömään pihkaa käsiin ja kiviä nostelemaan. Oli se komeeta touhua <3__<3 Vaikka kyllä edelleen huomaa, että toi 6 viikon reenaamattomuus tuntuu nimenomaan tossa kuntopuolessa. Ja aika kiitettävästikin...Toiv sais sitä elvytettyä nyt vähän suuremmalla aerobisen määrällä. Mä en enää ees muistanut, millasta jälkeä noilla kivillä saakin aikaseksi :D






Nää händyt ei oikeastaan noissa kuvissa oo niin karseet, kun näin livenä..No, enivei, kivien nostelu sai pienen euforian tunteen aikaseksi.


Oli kyl komee treeni.

Salilta käväsin kotona ja sit lähinkin Pihlavaan vähän meen Sannan tukkaa laittamaan. Siittä kurvasin Kyliksen kautta kotiin. Kyläsaaresta mukaan tarttu kummipoika Eetu ja Eevi. Molemmat tuli meille yökylään :)



Tässä jo pitkän aikaa oon miettinyt paljon kaikkea. Lähinnä omaa suhtautumista moneen asiaan, eritoten treenaamiseen ja kilpailemiseen. Mä oon edelleen niin fiilareissa tästä koko salitouhusta ja voimailusta, että oksat pois. Vaikka tosi usein petyn itseeni treeneissä ja kilpaiuissa, niin silti tätä on ihan parasta tehdä. Kehitystä tapahtuu enemmän tai vähemmän koko ajan, vaikka useimmiten tuntuu siltä, etten kehity sitten ollenkaan suuntaan tai toiseen. Ainakaan parempaan.  Se tästä tekeekin niin hankalaa. Viimevuonna, kun oikeastaan kaikki mun kisat meni enemmän tai vähemmän päin persettä, ni jokin tuol kuupassa kolahti ja se itseensä uskominen oli ihan tipotiessään. Treeneissä kun jokin sujuu, niin siitäkin sitten tulee aina pääpiirteittäin huomioita ne huonot puolet. Esim. kävelin 105kilosila farkuilla 5 metriä. Normaali ihminen ajattelisi ehkä, että voi vittu, kävelin niillä 5metriä!! Kun taas mä ajattelin, että voi vittu, vaan 5metriä..olipas paska suoritus. En tiedä johtuuko tää itseensäpettymisasenne mistä, mutta huomasin sen nostavan päätään viimvuonna. "Kehitys loppuu tyytyväisyyteen" on ihan ookoo sanonta, mutta kun ei juurikaan koskaan oo täysin tyytyvinen omaan suoritukseensa, niin mitä se sitten on? Vaikeeta tästä tekee sen, etten tiedä mistä tällainen ajatusmalli mun päähän on tullut. Ihminen on nyt yleensäkin sellainen, että vähättelee saavutuksiaan, mutta mitä sitten, kun ei pidä omiaan juuri minään? alkuun, kun vaikka salilla ne peeärrät paukkuu on hyvä fiilis ja tulee Instagramiin lisäiltyä videopätkää etc, mut sitten tulee ne muut ajatukset; "no olipas hidas...No oliko toi tarpeeksi syvä. Käytin vähän liikaa jalkoja. No mulla on väärä asento. Selkä vähä pyöristy"  Aina näkee itsessään ja/tai suorituksissaan vain ne huonot puolet ja mikä pahempaa ne MUKAMAShuonot puolet, joita ei välttämättä edes ole koko suorituksessa. Ihmismieli on aika mutkainen. Sen, jos jonkin oon huomannut. Tää asenne ei rajoitu pelkästään treeneihin tai kisoihin, mutta suurimmaksi osaksi niihin kumminkin. Sitä vikaa ja MUKAMASvikaa etsii aina itsestään ja omista jutuistaan vaikka melkein väkisin, koska eihän ne suoritukset/asiat nyt vain voi mennä pelkästään hyvin. Vaikka meniskin. Tää teksti voi olla taas hiukan sekavaa, mut on taas vaikee pukea sanoiksi niitä fiiliksiä, jota pyöritän päässäni.  Järjellä kun miettii, niin tuleekin sellainen " No joo..ehkä se nyt ei ihan niin huonosti mennytkään..." mut sit tulee piru sieltä olan takaa joka vetää sen maton jalkojen alta ja taas on pää vapaa vain sille negatiiviselle ajattelulle. Mun mielestä aloin jossain kohtaa jo hiukan pääsemään totsta irti, mut jotenkin se nyt hyppäs uudestaan mukaan. Saatana.








Nyt kumminkin pikkuhiljaa kapuan tonne Eevin viereen ja koitetaan jos huomenna sais lakastua ton meidän tien ja porattua kiekot mun renkaaseeni, ni pääsisin sitä vähän pyörittelemään. Katotaan, jos huomenna sais siittä renkaan pyörityksestä vaikka jotain positiivista ajatusta ;P


4 kommenttia:

  1. Hyvältä näytti etukyykky kuvissa teknisesti, ja kelpo raudalla. Täältä lähtee myös pieni kannustuspuheenvuoro, kun lueskelin tuosta blogin alusta seuraavanlaisia sanoja: "treeneistä, saavutuksista, onnistumisista, epäonnistumisista, tavoitteista". Tuossa epäonnistumiset ovat yhtenä sanana, ja siinä on 4 muutakin sanaa samassa yhteydessä, eli homma on 80% osuudella positiivisen puolella! Ne loput 20% käyvät polttoaineeksi kovaan treeniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!

      Joo, noinhan se on ja vaikka viimevuodesta onkin jokin epäonnistuneen lampaan-fiilis ollut aika piukassa takaraivolla, niin kuitenkin sinne salille tulee mentyä ja treeni vedettyä, sama kilpailuja ajatellen. On se fiilis sen jälkeen mikä vaan, niin aina se toistuu ja se on positiivista. Onneks sitä vääräasenteista lammasta on pikkuhiljaa saatu kumminkin pois tuolta päästä, vaikka välillä näitä fiiliksiä tuleekin voimakkaina. :) Eteenpäin mennään joka tapauksessa ja se vanha asenne tätä rakasta lajia kohtaan haetaan takasin korkojen kera!

      Poista
  2. Täsmälleen samoja asioita mielessä! Pitäisi vaan kääntää homma niin, että "vitsi vau miten pitkälle olen päässyt siitä hetkestä, kun aloitin käymään salilla." Se on vaikeaa...pitäisi nostaa enemmän jne. koska muutkin nostaa (vaikka ne ois urheillut pidempään). Mutta kehitystä tulee joka tapauksessa koko ajan, sulla ja mulla. Voimailu kaikissa muodoissaan on pitkäjänteistä hommaa ja joku päivä se työnmäärä tulee näkymään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!

      Juurikin näin...Mä en niinkään vertaile itseäni toisiin, ainakaan sillain tietoisesti. Ja kun tällainen ajattelumaailma itsestä ei oo alunperin ollut, niin ihmetyttää. Kuten kirjoitinkin, niin ainahan sitä ihmiset tuppaa vähättelemään itseään ja saavutuksiaan, mut tuntuu omalla kohdalla menevän niinsanotusti jo hiukan yli. Mutta eiköhän se tästä taas! :)

      Poista