torstai 16. maaliskuuta 2017

Selvyyttä vihdoinkin!

Nyt voisin hiukan avata tätä mun pitkään vaivannutta päänsärky-asiaani. Niinku oon monasti sanonut täälläkin, niin menin siis alunperin lääkäriin, kun päässä ja eritoten vasemmalla puolella oli jatkuva humina. JA sitä oli siis koko ajan. Sain lähetteen korvapolille ja raskaat treenit siis kiellettiin. No, en ihan tota raskaiden treeien pannaa totellut ja sitten oireita tuli lisää; lähes päivittäisiä päänsärkyjä, jomotuksia, jyskytyksiä ja vihlomisia. Korvapoli aikaa aikaistettiin ja lisäksi tuli aika neurologille. Koska humina oli selvästi sykkeen mukaista ja kaikki vähänin ponnistusta vaativat jutut paskalla käymisestä lähtien aiheutti enemmän tai vähemmän kipua niin epäilyksi tuli verisuonianomalia, eli jonkunnäköinen poikkeavuus. Stressi moisesta tietty vielä pahensi/pahentaa oireita entisestään.. Treenit kiellettiin kokonaan magneettikuviin asti ja sksi en oo siis nyt useampaan viikkoon treenaillut. Vattalihaksia tuli silti jonkun verran edes kotona tehtyä ja koiran kanssa tietty lenkkeillyt. Kelit on ollut kyllä niin paskat, että kovin pitkiä lenkkejä ei oo tehnyt, kun kaikki tiet ihan jäässä.

Noh, eteenpäin. Olin edellispäivänä siellä MRI-kuvassa. Tänään oi aika sinne neurologille ja ihan hiukan on sitten jännitänyt, että mitä sieltä päästä oikein löytyy.  MRI-kuvat olivat normaalit. Siis voi luoja. Vittu, mikä helpotus!! Kaikki skenaariot erinäisistä verisuonijutuista on pyörinyt päässä ja miettinyt jo, että tarviiko treenaminen lopettaa pidemmäksikin aikaa. Huhhuh. Neurologiset testit meni myös täysin puhtaasti läpi. Diagnoosina on nyt sitten normaalia rajummat jännity- ja ponnistuspäänsäryt. Vaikka pidän kyllä kehonhuoltoani mielestäni hyvänä, niin sitä vaan entistä enemmän ja hierojalla tarvii alkaa käymään tosi usein....Ainakin kerran viikossa. Suurella todennäköisyydellä tää juontaa juurensa ainakin osittain sieltä pian 3v takaisesta farmarikävelyjutusta, kun toi niska-lapa-rinta-selkä-akseli meni vituralleen. Kuten silloin kirjpitinkin tännekin usein, niin piiiitkän aikaa treenien jälkeen ja varsinkin punnerrustreenien jälkeen mulla oli niska aivan puukalikkana. Tää vaiva tai vaivat saattaa olla myös jo kroonistunut, joten alotetaan myöskin lääkitys, joka kestää 3-6kk. Treenikielto on ohi ja saan käydä nyt myös hieronnassa. Se onkin enemmän kun tarpeen...Treenit tietysti oman fiiliksen mukaan. Nyt alkaa jonkinnäköistä lenssua puskea, niin tän parannettua aletaan puskemaan niitä smkisoja kohti ja täysillä! Toivottavasti entistä suurempi määrä kehonhuoltoa ja toi lääke lopettaa nyt nää päänsäryt. Ei kovin hääviä kun viikossa on enemmän päiviä jolloinka pää särkee, kun että ei särkisi. Kurkkupurkin aukivääntäminenkin on ajoittain saanut vähemmän kivan fiiliksen tonne takaraivoon nimittäin. Ja jos ei muuta, niin toivottavasti ainakin se ponnistushedari menis nyt ohi tai edes helpottais. Mikäli oikein tsekkasin, niin ystävänpäivänä oon viimeksi ollut salilla, joten voinette vaan kuvitella millaset poltteet on päästä treenaamaan..Ihan jäätävät!! Tosin, vaikka se lupa nyt taas myönnettiin niin se ei paljon auta, mikäli tää päänsärky ja sen erimuodot ei ala helppaamaan..

Lenssukin uhkaa iskeä tai oikeastaan vähänniinkuin iski jo. Onneks se silti tuli nyt tähän "samaan syssyyn" eikä vaikka sitten, kun on just päässyt treenin makuun takaisin.

En muista, kirjptinko jo tänne, että nyt on sitten se ADT-sopimuskin tehty. Nyt kun tietää, ettei tuolla päässä mitään pullistumaa ym ole, niin uskaltaa alkaa ilmoittautumaan noihin kisoihinkin. Mä vaan niin toivon, että nää hedarit loppuis. Ei tarvis koko ajan miettiä et viittikö suunnitella mitään yms, kun pää särkee enemmän tai vähemmän lähes päivittäin. No, nyt on suunta kuitenkin vaan ylöspäin!

Juurikin ton oman terveydentilan takia on blogin kirjoittelu jäänyt tosi vähälle. On kuitenkin duunailtu kaikenlaista; Yyterissä oloa, kahvittelua, koulua, synttärihulinaa, kuvailuja, tukkajuttuja ja kisoja. Kisoissa siis itse vaan katsojana ja kuvaajana. Oli sitä laminaatin laittoa ja mitä kaikkea! Sekalaisia kuvia vähän nyt tähän alle.









Mun pikkunen vauvani täytti 7-vuotta. Kyllä menee aika vaan niin nopeaan..Yyh!

Kämpässäkin on pientä muutosta tapahtunut, mutta siittä sitten toisella kertaa.

Hirvee hinku on ollut blogiin kirjoitella, mutta aihetta ei oo ollut. ATM-kirjoituksia ei oo tehnyt mieli kirjoitella juurikin ton pään takia, mutta nyt sekin asia on hoidossa. Tai no, ainakin tiedossa.

Nyt kun on pitkästä aikaa hyvät fiilikset ja se iso kivi tippunut harteilta, niin alankin heti selaamaan, että mitä kaikkia kisoja sitä onkaan tarjolla tänä vuonna ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti