keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Fitit ja fätit.


"Alkasit ny syömää. No ot ny vähä. Kyl sää jaksat. No söit se eilenki. Ot ny vähä lisää ku noi hyvi maistuu. Älä valehtel. No on sul varaa vähä lihotakki. Onksul joku dietti. Ei sl ny oikeesti mitää ol ku ei luutka vie näy. Emmä ol ikin nähny et sä oksennat. Emmä ol ikin nähny ettet söis"

" Älä ny enempää ot, riittää jo. Ot ny vaa ku mieles tekee kumminkin. Ooksä raskaana. Onksul joku sairaus. Kannattas kattoo vähä mitä syät. Pia sul menee polvetki. Ootpas sää lihava. Olisit tosi nätti ku olsit vähä laihempi."

"Meinaaks vie kaua laihduttaa. Voisit vähä viä laihduttaa. Kai sä ny vie laihdutat. Oot sä vieki ylipainone. Ei se haittais jos vie vähä pudottaisit silti. Ooks muka tyytyväine ittees. Millai sä voit ol tyytyväine ittees ku oot ylipainone. No ethä sä oo lainkaa yht lihava ku mää. No ethä sä oo ees lihava. Oot sä ny iha hyvänäköne ku oot laihtunu.  Mitä sä ny valitat, ku et oo ees oikeesti läski."


Niimpä niin. Ite kun on aikamoiset ääripäät käyny kehonpainon kanssa läpi, niin lokerointi ärsyttää suunnattomasti. Ihmisiä on helvetin helppo arvostella. Teininä (eka kuva) sairastuin masennukseen ja sen mukana tuli syömishäiriö. En paljoa syönyt ja sillon kun söin, niin käytiin tunkemassa hammasharja kurkkuun kun sormet ei enää riittänyt. En kuitenkaan (onneksi) kuihtunut tuosta enää kovin paljoa pienemmäksi. Sen suhteen kävi tuuri. Näytän vain hoikalta, perus teiniltä. En anorektisen laihalta.

Elämä meni eteenpäin. Pahin masennuskausi oli mennyt  pois, vaikka takapiruna oli mukana koko ajan. Elämänlaatu muuten parani ja kiloja alkoi tulla. Ei se mua mitenkään haitannut, vaikka alkoi mennä jo reilusti sairaalloisen bmi:n puolelle. Kyllä mä huomasin jossain kohtaa, että oon aikalailla turvonnut, mutta se ei häirinnyt mua tippaakaan. Mulla on mies joka rakastaa mua tämmösenä ja mulla on poika mun mieheni kanssa. Meillä on kämppä ja pari kissaa. Viihteelle lähtiessä vähän on mekko piukka, mutta mitä sen väliä, kun se on hieno. Kirjaimellisesti se makkarankuorimekko oli kuin kuori, mun kaikkien heiluvien lihojen päällä. Samapa tuo, ei haitannut ja mun oli hyvä olla. Fuck it siitä, mitä muut ajattelee.

Sit tuli kipinä. Voishan sitä hiukan pudottaa painoa ni jaksaa paremmin. Ja kun vielä ei oo mitään todettuja sairauksia jotka vois ylipainosta aiheutua, niin ehkäistään niitäkin. Nojoo, ärtynyt suoli mulla oli todettu, mutta noin muutoin. Sit laihduin ja nopeesti. ja paljon. Kun siirryin painonhallintaan niin 6kiloa paino nousi takaisin. Ei haittaa. Tässä se on pysytellyt samoissa lukemissa muutaman kilon heitolla jo parisen vuotta. Mä en laihduttanut, vaan tein elämässäni aikamoisen rempan. Vaihdoin sohvan, sipsit ja baari-illat kuntosaliin ja terveelliseen ruokaan. (välillä myös niitä baari-iltoja ja sipsejä). Salista tuli mun intohimo ja nyt harrastan voimailua kilpailutasolla. Painonpudotuksesta mulle jäi nahkaröllö killumaan tohen vattalle. Enkä voi tehdä sille mitään. Jotta pääsisin leikkaukseen, tarvisi mun vielä pudottaa n. 17kiloa, koska olen edelleen vaikeasti/sairaalloisen ylipainoinen. Lihastahan mulla ei ole, koska se ei näy, näinollen BMI-laskuri on hyvinkin pätevä ja kaikki ylimääräinen paino on rasvaa.  No mut onhan se mulle helppoa laihduttaa kun pudotusta takana jo noin paljon muutenkin. " No eihän se ny paha voi olla, kun se ei näy".  Niinjuu, aivan...Vähättely. Se on yks niistä maailman ärsyttävimmistä asioista.  No enivei.

On inhottavaa, ku ihmiset lokeroidaan. Lihava on aina lihava ja jos se lihava laihtuu, ni "epäonnistuu se kumminkin ja lihoaa takasin".  Samaten, jos joku on ollut koko ikänsä hoikka ja kerää niitä kiloja yhtäkkiä niin sitten vasta pasmat onkin sekaisin. Typerää. Sama ihminen se silti on, on se sitten lihonut, laihtunut tai ollut koko ikänsä saman kokoinen. Perkele. Niin lihoamiseen kuin laihtumiseenkin on monia syitä. Mm erilaisia sairauksia ja lääkityksiä. Ja on myös niitä, jotka lähes puhtaasti aiheuttavat itse laihtumisensa/lihoamisensa. Itse kuulun osaksi tähän, nimittäin lihoamisen osalta. Epäsäännölliset ruokarytmit, liian isot annokset epäterveellistä ruokaa ja juomaa ilman minkäänlaista liikuntaa. Jos puhtuaan perusteerveestä ihmisestä, niin juuri noin se mene...tankkaa enemmän kuin kuluttaa. Ja ihan todella paljon liikaa. Sitten kun se ruoan laatu on vielä mitä on, niin laulu on valmis. No, näistä kirjoittelin juuri tohon edelliseen postaukseen, niin jätetään nää ravinnejutut nyt tästä pois.

Miks mä kirjottelen tämmöstä? Koska mua vituttaa suunnattomasti kaikki "myös lihava voi olla nätti" , "vain koirat juoksevat luiden perässä" sekä myös " koskaan ei voi olla liian rikas tai liian laiha"-quotet ja memet. Mä en siis tykkää siitä, että pullukoita solvataan, mutten myöskään sitä, että solvataan niitä hoikkiakaan. Molemmat on idioottimaisia ratkaisuja eikä sillä saavuta yhtään mitään positiivista. Vähän kun se, että lääkärissä joka kerta saarnataan tupakasta. Onko joku lopettanut tupakointiaan sen takia? Ei ole. Kannustaminen, tukeminen ja auttaminen tuottaa paljon suurempaa hedelmää kun ivallisuus ja moittiminen, kohdistuu se keneen tahansa keneltä tahansa. Tähän sopii hyvin teksti; Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.



Ikinä ei voi miellyttää kaikkia, eikä todellakaan tarvitsekaan. Kun on sinut itsensä kanssa niin musta ollaan oikeilla raiteilla. Mikäli se oma peilikuva ei miellytä, niin asialle on hyvä tehdä jotain, tietty terveellisyyden rajoissa. Itse täytyy kyllä todeta, että oon eniten ollut sinut itseni kanssa ton kokoisena, kun tossa keskimmäisessä kuvassa ylimpänä. En tiedä miksi, mutta näin vain on.

"Mikset vaan laihduta?" "Mikset vaan lihota?" No vittu, mikset vaan suksis vittuun siitä. :D Verrataan taas tähän tupakointiin tai oikeastaan sen lopettamiseen; toisille se on tosi helppoa ja onnistuminen käy heti. Toiset tahii saman asian kanssa kymmeniä kertoja pääsemättä alkua pidemmälle. Niin se vaan on. Jos puhutaan laihduttamisesta, niin laihduttajissakin on silti eroja. Osa haluaa sitä ihan tosissaan, muttei tekisi mitään asian hyväski. Sitten on niitä jotka koittavat lähes kaikki keinot, onnistumatta.  Nojoo, tässä kohtaa yleensä vedetään minimaalisen vähän ruokaa ja ylimaalisen paljon liikuntaa joka ei myöskään oo hyväksi. Tai käydään salilla pelkästään tekemässä maksimipenkki. Toiset lannistuu, kun se kymmenen kiloa ei oo pudonnut viikossa ja toiset ilahtuu kun on tippunut kilo kahdessa viikossa. On se muutos pieni tai suuri, niin pääasia jos se on ylöspäin. Tapoja on monia ja osa toimii, osa ei. Joku toimii toisella ja toinen kolmannella. Jos laihduttaminen tai lihottaminen olis helppoa, niin kaikki olisi perusjanttereita. Mun mielestä ihmisen koolla ei ole mitään merkitystä niin kauan, kun se ei oo terveydelle vaaraksi. Toisilla on hyvät lähtökohdat ja saa apua saavuttaakseen tavoitteensa. Toiset koittavat selviytyä yksin ilma sen isompia apukäsiä. Onneksi silti on nykypäivänä tää internet ja sieltä löytää kaikennäköstä juttua ja artikkelia aiheesta kun aiheesta.

Mutta siis, mun pointti  on se, et typerää ivata hoikkia ja typerää ivata lihavia. Varsinkin se kun lihavat supisee; ai kamala kun on laiha...Ihan sairaan näköinen. Ja samoin ne hoikat puhuu lihavista. Kummassakaan ei oo mtn järkeä. Olen kuullut näitä vähemmän imartelevia kommentteja niin hoikkana kun ylipainoisena, eikä se kumpanakaa tuntunut mukavalta.

Vähän sekavaa tekstiä taas kerran, mut toivottavasti pointti tuli esiin.

Keskitytään siis haukkumisen ja ivaamisen sijaan auttamaan ja kannustamaan toisiamme :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti