maanantai 2. tammikuuta 2017

Lajitreeniä pitkästä aikaa.

Niin se vuosi sitten vaihtui taas seuraavaan. Itelle  tossa vuoden vaihteessa iski jonkimoinen vattapöpö, joka ei vieläkään oo kokonaan ohi mennyt..Eilinen meni heittäessä pitkää sylkeä ja makoillessa ja tää päivä onkin sitten mennyt istuen vessassa ja vattanväänteitä kärsiessä. Paikoillaan kun useamman tunnin tossa lattialla istu/makas ja rakentelin legoja Lucan kanssa ni ihan ok olo.  Eilen illalla uskalsin vähän jo syödäkin. Nytkin alkaa aikalailla jo nälkä olla, mutta noissa nesteissä toistaiseksi pysynyt vaan.


Taisin tossa jossakin kirjoituksessa kertoa, että mulla oli pari tavoitetta tälle vuodelle reenien suhteen. Siihen kuului uus akseliPR, renkaankääntö (320kiloa) ja 110kilon atlaskiven nosto. Akseli ei kulkenut laisinkaan. Vauhtipunnerrusta tai/ja allemenoa en oo syyskuun jälkeen tehnyt laisinkaan, joten sekin ehkä vaikutti. Siis ehkä, tuskin kuitenkaan kovinkaan paljoa. Söi mieltä kyllä ihan kiitettävästi..Meinas iskeä ihan kunnon lammas meikäläiselle. Noh, sitten renkaan kimppuun. Nojoo, ei sekään tullut vieläkään omin avuin ylös saakka, mutta huomattavasti rivakammin se nousi jalalle ja vielä ihan jokaisella kerralla. Renkaan "nypytys" ylöspäin on mulle näemmä se ongelma, mutta siinä kun Jiri hiukan auttoi, niin ylöstyöntö sujui kyllä sitten jo. Noista kuvista jos hakee jotain positiivista, niin näyttää yläselkä kivasti treenatulta ton neopreenivyön kanssa...Muhaha.





 Sitten sen kiven kimppuun....Koska akseli ja rengas ei toivotulla tavalla noussut, niin odotukset ei olleet kovinkaan korkella tämänkään yrittämän kanssa. Muutama lämmittelysarja 60kg ja 80kg kiven kanssa. Ne nyt sentään nousi kun vettä vaan ja siis kyllä ihan pitikin. Sitten Jiri laitto sen 110kilon kiven siihen lattialle valmiiksi. Alko vähän oleen pelonsekaiset tunteet; Kai tää nyt edes onnistuu? Muutama eka yritys meni harakoille, kun ote ei ollut keskellä kiveä. Kivi myös kolahti ikävästi toiseen polveen joka kerta. Yhellä yrittämällä  oli jo liki, mutta kivi tömähti pöydän reunaan ja tippui alas. Siinä kohtaa taisin saada jonkun pienen ragen poikasen. Viiminen yrittämä. Jalat oli oikeella leveydellä, ote täydellisessä kohtaa ja näin kivi nousi aika helposti sylin. Käänsin kädet kiven sivuista sen päälle ja nostin. Vittu, se meni ihan pöydälle saakka!! Harmittaa vähän, kun videota ei tästä ole, mutta eniveis. Kiitokset Petteri ja Jiri huudoista ja selkään "taputuksista".

Niin joo ja lopuksi vielä kanniskeltiin hiukan säkkejäkin.



Niinkun kirjotinkin edellisessä postauksessa tosta motivaatiosta, niin sen puoleen ei oikein oo minkäänäköstä muutosta. Vaikka onneksi ton lajitreenin myötä sai ees pienen inspiksen treenien suhteen. Lajireenit kun nyt muutenkin tulee taas kuvioihin takaisin, niin uskosin senkin jo nostavan treenibuustia uudelle levelille.


Itseasiassa ennen kun aloin tätä postausta kirjoittaan, niin olin jo kirjoittanut, että pitäisin vähän taukoa bloggailusta. Päätin sen kumminkin nyt toistaiseksi kumota. Sitä en tiedä, kuinka taajaan tänne nyt kirjoittelen, mutta kummiskin. Ja toisaalta, olihan mulla plääneissä blogin suhteen sellanen muutos, että alkaisin n. kerran kuukaudessa kokeilemaan jotain ihan randomlajeja. Katotaan nyt sitten, mitä tuleman pitää.

Nyt meen kuitenkin jatkamaan Legorakennelmien tekoa Lucan kanssa!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti