maanantai 8. elokuuta 2016

Ristiäisiä ja uutta peeärrää.


Niin se viikonloppu taas vierähti ja ohjelmaa riitti! Lauantaina oli tosiaan mun ja Peppen eka yhteisen kummilapsen ristiäiset. Nimeksi tuli Miko Kristian. Mun veikkaukseni oli Miro Kristian, joten aiiiiika läheltä liippasi arvaus :D Juhlakalu oli aika hyvinmielin koko toimituksen ajan :)




Myöhemmin lauantaina piti olla ohjelmassa autotallin siivoilua äidin luona. Homma oli kuitenkin jo valmis, kun paikalle saavuin. Odotin siellä olevan vähän enemmänkin hommaa, mutta näemmä ei sitten ollutkaan. Koko sisaruskatras mentiin sitten siihen äidin luo istumaan iltaa. Mukava ehtoo oli :)



Lauantaina oli myös parit vahvakisat. Joensuussa oli Finnish openit ja Urjalassa myös oli kilpailut. Petteri kilpaili Urjalassa ja viimevuoden tapaan otti sieltä voiton kotiin. Oli mainio synttärilahja hälle itselleen ;D Äiti ja Sanna oli siellä Petteriä kannustamassa :)

Tähän kohtaan mun on hiukan vaan pakko hehkuttaa tota mun uuden luurin (honor 7) kameraa..Tai kameroita. Siis ihan järisyttävän hieno laatu, myös etukamerassa! Noi ylläotetut kuvat myös honorilla otettu, mutta hämärässä. Mitäs sitten kun on valoisaa?







Aika tarkkalaatusta on kyllä. Ja toi selfiekin joka etukameralla ottettu. Maisemakuvat otettu ikkunan läpi liikkuvassa autossa. Ja asetuksiin en vielä oo edes perehtynyt sen kummemmin. En kadu kyllä hetkeäkään tätä uuden luurin hankintaa. Oon myös vakaasti miettinyt sitä selfikepin hankintaa, se vois olla aika hyväkin vehje, kun tätä blogijuttua miettii. Laitetaan harkintaan siis ;)

Siiten tohon PR osioon. Kuten oon monasti täällä blogissakin pärrännyt mun paskaa punnerrustani, niin alkaiskohan siihen vihdoin tulla muutosta parempaan? Akselipunnerrus on kohtalaisen hyvin kulkenutkin tässä, mutta se tukkipunnerrus....Se mulla ei oo tuntunut ikinä kovin hyvin kulkevan. Tänään kuitenkin aattelin salilla tukkia reenailla ja kannatti!

Alottelin ihan kevyesti ja pienillä korotuksilla. 55kiloa tuntui painavan jo ihan helvetisti..Sillä saattaa silti olla osuuttaa asiaan, että oon kunnon tukkireenin tainnut tehdä viimeksi toukokuun puolella? Ennen smkisoja ainakin siis...No, enivei. Jatkoin korotuksia ja pian olikin vanha pr tukissa, eli 65kiloa. Sillä sain tehtyä kaksi toistoa. Tässä kohtaa aattelin, että kyllä mä nyt koitan sitä 67,5 kiloa, joka ei viimeksi noussut. Se nousi tälläkertaa! Varoja jäi VIELÄKIN.(?!?) Sitten latasin vielä pikkukiekot päihin ja tarkistin, että tukissa oli varmasti se 70kiloa. Tässä kohtaa vähän jalatkin hakkas jo jännityksestä. Ja saatana, sieltä se vaan nousi! Kääntö ja punnerrus tuntui itseasiassa helpommalta kuin tuossa 67,5kilon kanssa. Perkeles kun tulikin mahtava fiilis. Tainnut tää pieni tauko tehdä siis ihan hyvää. Mulle kun se tukki on ollut jotenkin niin kauhea peikko ja pakkomielle samaan aikaan. Tästä on nyt kiva jatkaa hyvillä mielin eteenpäin :)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti