maanantai 4. tammikuuta 2016

Punkeropohdintaa ja olkapääreeniä.


Aamu alkoi tänään puurolla, mehukeitolla ja raejuustolla. Eilisestä saakka oon nyt hakenut taas uutta rotia näiden syömisten suhteen..Joulukuu meni kuten meni.


Aamulla honasin myös, että yksi noista kinesioteipeistä oli jo sen verran irronnut, että sen hyötysuhde oli nolla....



Ei ehkä näytä kovin pahalta, mut kirvelee ja polttaa kyllä ihan kohtalaisen paljon. Apteekissa kävin sitä näyttämässä ja farmaseutti suositteli tota mitä ny sitten ostin...empä sen nimeä enää muista.

Tänään oli lyhyt ja ytimekäs koulupäivä. Peppe ja Luca haki mut hyvissä ajoin kun sain hommat tehtyä koulussa. Huomenna pääsen vihdoinkin kaikkien valmistelujen jälkeen laatottamaan sitä mun koppiani.

Koulusta kun pääsin niin käytiin Pihlavassa. Sieltä kotiin. Peppe meni käymään kaupassa, Luca pelas hetken ja mä torkuin. Kyllä mukamas niin rankkaa oli loman jälkeen herätä niin aikaisin...Onneks en kunnolla nukkunut, tuskin tulis tänää uni. ... Myöhemmin Peppe meni vielä kaverinsa uudelle asunnolle ja Luca meni meidän maman työ ja Mikadeemus poikkes meillä kahvilla :) Salille lähin viiden jälkeen; (jaa mitenniin luettelomainen??)



.Pystypunnerrusta 20kg eteenpäin, viimiset 3x5 50kg.
-Vipunostot 2x8 10kg käsipainoilla ja samat toistot ja painot vielä alataljassa.
-Takaolkapäät ylätaljassa 4x8 35-45kg
-Pystysoutu 4x8 25-45kg. Viiminen sarja pudotussarjana, josta ekat 8 reppiä oli tolla 45kilolla.
Mielestäni tein vielä jotain....Vissiin en kun ei mieleen tuu.
Peppe osti mulle hupparin :)

Salin jälkeen ajoin suoriksi Pihlavaan meen maman luo. Kaffit siinä join ja sitten Lucan kanssa kotiin.

Nyt kun eilisestä asti mulla on ollut jotenkin tosi epävarma olo taas oikeastaan kaikesta ni oon koittanut sumplia, et miten saisin vähän taas sitä "omaa itteeni" taas ns. esiin.

Oon jo useampaan otteeseen täällä blogissakin sanonut, että oon ihan tyytyväinen (lukuunottamatta tätä eturöllykkää) tähän noin sadan kilon ruhooni. En hae enää lihaserottovuutta, vaikka onhan se ihan kiva jos kauhean pumpin jälkeen joku yksinäinen lihas sattuu erottumaan. Hakusessa on ihan puhtaasti nyt se voima, kaikki muu "hyvä" on vaan kaupanpäällistä ja sattumaa.

Kuitenkin oon nyt kohdannut ihan ylisuurta alemmuuskompleksia. Mulle tää koko muutamanvuoden aikainen muutos on ollut vähän väliä yhtä tunteiden vuoristorataa, koska välillä tuntuu, että pää ei pysy muun kropan ja sen muutoksen perässä. Vaikka nautin tästä voimailusta täysinrinnoin, niin joskus on niitä hetkiä, kun vaan tuntuu, ettei mikään muutu enkä kehity kun samaan aikaan muut kehittyy ihan hurjaa tahtia. Ikinä, koskaan ei saisi verrata itseään muihin. Mielestäni en sitä ennen olekaan tehnyt, mutta ehkä nyt, kun on löytänyt sen oman juttunsa, jossa haluaa olla hyvä, niin jotenkin väkisinkin "vertaa". Tai en nyt käyttäisi "vertaa" sanaa, mutta empä nyt äkkiseltään saa päähäni sitä sanaa, mitä haen. No enivei. Ihmiset kehitty eri tahdissa ja eri tavoilla ja ymmärrän sen. Kuitenkin, kun esimerkiksi itsellä nuo punnerrukset laahaa perässä helvetisti, niin tietysti se hieman sapettaa. Ja välillä vähän enemmänkin, kuin hieman. Ymmärrän myös sen, että kukaan ei ole seppä syntyessään ja työtä vaaditaan helvetisti. Mä olen kuitenkin aika kärsimätön. Enhän mä ole treenannut "lujaa" kun vasta reilun vuoden, ehkä puoltoista(?) joten onko se ihme, ettei mavesta nouse 150kiloa enempää? Ei ole ja käsitän sen, mutta silti se vituttaa mua.

Nälkä kasvaa syödessä, vai miten se meni..Mahtaako tää nälkä loppua koskaan?

No mutta enivei, asia mistä olin kirjoittamassa. Eli Punkerominä. Joo, kuten sanoinkin, tää 100kilon ruho on ihan jees, mutta pitäiskö mun kumminkin alkaa keskittyä nyt pikkuhiljaa piakkoin kohta painonpudotukseen...Osaisin ehkä arvostaa mun tuloksiani, jos mun kehonpaino olis....80kiloa? Emmä tiedä, enkä osaa nyt taaskaan kirjoittaa sanoiksi tätä, mitä päässäni mietin..
  Mua ei kiinnostais yhtään nyt alkaa pudottaa painoa. Mä haluan keskittyä voimailuun ja tulla vahvaksi. Samaan aikaan painin sen kanssa, että pitäisin itseäni ehkä vahvana jo näillä tuloksilla, jos olisin hoikempi. Tai siis ei hoikempi vaan kevyempi. Joo, toistan näitä asioita nyt pikkasen koko aika, mutta kirjoituksen ulosanti on huomattavasti parempaa kun teen sen näin :D

90 prosentin varmuudella oon SM-kisoihin menossa (lajitietoja/-painoja vielä odottelen...). Muutamaan muuhunkin kisaan oon jo nimeni laittanut listaan. Tästä syystä en todellakaan haluaisi keskittyä nyt laisinkaan mihinkään painonpudotukseen, vaan nimenomaan kunnolla treenaamiseen. Kuitenkaan en haluaisi kisoissa olla " se isoin" ( huonolla tuurilla vielä suhteessa heikoin omaan painoon nähden).

Eli lyhkäisyydessään; Tulokset paremmiksi tai oma kehonpaino kevyemmäksi. Aika kakspiippunen juttu. Eihän kummalaan ole kiire (....jaa ei vai...). Ainakaan painonpudotuksella. Mä pelkään et se lähtee sitten voimista, vaikkei niin käy, kun sen tekee oikein. Plaah mitä mutinaa taas.
Vihdoinkin muistin ostaa hamppurouhetta!

                                        

Iltapalamunakas.
Notta semmosta tällä kertaa!

Laitan tähän muuten linkin mun tukki PR.ään. Vihdoinkin se 65kiloa tuli ylös muutaman yrityksen jälkeen!

https://www.youtube.com/watch?v=ThiZ5R277YM <-----tossa linkkiä!

Nyt vielä kupppi kahvia, tupakkaa, hampaiden rassaus ja kohti sänkyä.

4 kommenttia:

  1. Aikalailla samanlaista mietintää kuin mullakin. Aloitin voimanostotreenin tyhjästä ja nyt parin vuoden päästä siitä pitäisi olla jo paras kaikista. :D Minä tosin pudotin painoa viime vuoden aikana ja kyllähän se tuloksiin vaikutti, valitettavasti. Onneksi se tasaantuu ajan kanssa, välillä mietityttää pitäiskö olla kuitenkin isommassa sarjassa.
    Tekniikkaa on nyt harjoiteltu ahkerasti pienillä painoilla ja elättelen toiveita, että pääsisin tänä vuonna rikkomaan omat ennätykseni kisoissa, jotka ovat viime vuoden vain junnanneet paikoillaan (oman pääni vika suurimmaksi osaksi).
    Pitää vaan antaa omalle kropalle aikaa tottua treeniin ja oppia tekniikat, varmasti sama pätee sun lajiin myös.

    Tsemppiä sulle tuleviin koitoksiin. Kyllä me pystytään tähän! :)

    VastaaPoista
  2. Juuri näin....Mä oon painoa pudottanut jo vajaat 50kiloa tossa parivuotta takasin, mutta nyt jos vielä ehkä hiukan nipistäis...Jos sen silti tälläkertaa tekis maltilla niin ehkä se ei kaikkea poweria silloin pois veis.

    Käytkö ihan noissa virallisissa kisoissa? Meillä ois täällä Porissa salikisat ja liitonkisat tosse..olikohan helmi ja maaliskuulla? Jos kiinnostaa niin mukaan vaan ;)

    Todellakin pystytään! Ja kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista
  3. 50 kiloa on kyllä tosi huima pudotus! Aika henkilökohtaista tuntuu myös olevan miten se sitten tuloksiin vaikuttaa. Minulle se oli miinusta, mutta nyt taas tasaantuu vaikkei kyse ei ollut kuin reilusta 10 kilosta.

    Juu, kisaan Suomen voimanostoliiton alaisissa kilpailuissa. Minulla on kisat nyt lauantaina, niin näiden jälkeen seuraavat ovat tähtäisemässä vasta toukokuussa. Mutta mikä ettei Poriinkin voisi joskus tulla kilpailemaan, jos siellä kerran kisoja on. :)

    VastaaPoista