torstai 16. heinäkuuta 2015

Tsemppaamisjuttua.

Meri-Porin vahvin 2015 postaukseen pääset tästä :).


Noista kisoista on jotenkin jäänyt nyt mieleen sellanen termi kun tsemppaus. Mitä tässä nyt ite on noita kisoja kierrellyt, niin se on tärkeä osa sitä juttua. Toiset lyö kaveriaan selkään ja karjaisee, toiset lyö itseään päähän tai vaikka vetoremmeillä selkään tai reisille. Osa haistaa ammoniakkia, jotta saa sellasen tarvittavan adrenaliinin tulevaan suoritukseen. Kisoista, missä oon ite ollut esim. katsomassa, niin kaiken parhaimmat tsempit ja tsempparit ovat olleet Meri-Porin vahvin-, ja Power Teamin vahvin-kisoissa. Kaikki tsemppaavat toisiaan, niin kilapilijat kuin yleisökin. Se on ihan mahtavaa katsoa, kun ketään ei "jätetä ulkopuolelle", vaan kaikki saavat kannustusta yhtä paljon. Se antaa lisää sitä puhtia siihen tulevaan suoritukseen, on sen itsekin huomannut.

Vaikka mulla on kisakokemusta olemattoman vähän, niin se tsemppaus on silti ollut aina se tärkein juttu. Kun kaikki huutaa ja vaikkei erota välttämättä mitään yksittäistä kommenttia muiden joukosta, niin se tuo sitä tarvittavaa lisävirtaa.

Mun mielestä kaikki tarvitsee tsempparin. Toisilla se voi auttaa tupakoinnin lopettamisessa, painonpudotuksessa tai muuten vaan pahan olon kohentamisessa parempaan.

Ite koitan olla aina viimiseen asti sellanen, joka tsemppaa muita. Kaveria, joka koittaa laihduttaa tai toista kaveria joka on valvonut muksunsa kanssa kolme päivää. Onhan näitä. Tsemppausta on paljon erilaista. Sanallista tai joskus vähän konkreettisempaakin.

Tähän mulla tulee mieleen esim. mun opettajani parturi-kampaaja puolelta. Oili oli ihan kurkotyyppi. Kun se sanoi, että "tää on hyvä" niin se oli hyvä. Mä muistan kakkosluokalla kun leikkasin yhen tukan ja opettaja tuli sitä tarkastamaan ja sanoi, "hyvä." eikä mun tarvinnut korjata sitä mistään kohtaa. Kun mä kuulin sen opettajan suusta, niin se fiilis oli ihan sanoinkuvaamaton, koska mä tiesin, ettei se olis sitä sanonut jos se olis ollu huono. Eikä tietenkään kuulukkaan sanoa, mut enivei.

Mä muistan, kun aloin pudottaa painoa. Niitä tsemppareita ei ollut kauheasti, koska "taas se koittaa mukamas laihduttaa". Kyllä mä tonkin kannan jotenkin ymmärrän, mutta mielummin ne negatiiviset jutut vois pitää siellä omassa päässään. Toisaalta sekin voi olla jollekin tsemppi "ja vittu, mähän laihdutan!" Ihmiset alkoi huomaamaan, että paino alkoi putoamaan ja osa siitä huomauttikin, eikä siinä, se tuntui ihan kivalta. Mun paino oli alimmillaan siinä...vähän alle 95kilon. En nyt muista kuinka kauan siihen meni, että se nousi takaisin sinne 100 kieppeille, eikä se mua haitannut. Kuten sanoinkin jossain kirjoituksessa, ni mä voisin olla jopa ihan tyytyväinen tähän painoon, jos pääsisin eroon tosta perkeleen eturepusta. Mutta jatketaan nyt tosta tsemppausjutusta.

Näin joku aikaa stten yhden tutun ( jonka oon nähny viimeksi varmaan....vuosi sitten, eli jo hoikentuneena) joka sanoi mulle, että jaahas onko tullu vähän kiloja takaisin?  Sama ihminen, joka näki minut hoikistuneen melkein 50 kiloa ei sanallaan siitä silloin maininnut, mutta huomasi 5kilon lihoamisen ja päätti kommentoida asiaa. Tätä mä en ymmärrä. Ei siinä, mua ei haittaa jos mun painoa kommentoidaan, se ei raavi mun persettäni sitten yhtään, mutta mua vituttaa toi tyyli, että kommentoidaan vaan, kun sillä voisi ehkäpä saada toiselle pahan mielen tai alemmuuden tunteen. miksi, MIKSI?  Toisille se voi olla tosi iso juttu. Eikä siinä, kyllä tiedän, että munkin "pitäis" vielä hoikistua. Tääkin on muuten aika hauska juttu; kun oon monelle kertonut, että haluan sen painon olevan jotain 85 ja 90kilon välissä, ihan minimissään sen 85. "MIKSI? KUI SÄ HALUAT JÄÄDÄ NIIN PAINAVAKSI/LIHAVAKSI"......No, siksi koska MINÄ HALUAN. Se tuntuu vaan olevan jotenkin ihmeellinen asia, etten halua laihtua esim 60kiloiseksi.

Mutta joo, tsempatkaa toisianne :)

Jatketaan vielä vähän.

Peppe sanoo mulle usein, että oon ajatuksiltani jotenkin kieroutunut. No joo, oon mä ehkä vähän.

Kuitenkin oon nyt mietiskellyt tässä jonkun aikaa, että miten voi esim.onnistumisesta tulla täydellinen epäonnistumisen tunne? Johtuuko se tästä mun kieroutuneesta päästäni ja tavoista yleensäkin ajatella asioita vai mitä saatanaa?  Onko muilla tämmösiä kieroutuneita juttuja vai oonko mä ainoa? Hmm...

Vähän vielä viikon kuulumisia.

Salille on pitänyt mennä, vaan empä oo saanut aikaiseksi. Ylihuomenna on Imatralla kisat ja olis kyllä hyvä kun olis menny vähän paineita hakeen, mutta, niinno, se on nyt myöhäistä. Mennään siis venyttelyllä ja sellasella.

Tällä viikolla ei toistaiseksi oo tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa. Kisoja vähän jännännyt ja koittanut miettiä tota epäonnistumis/onnistumiskomboa ja yleensäkin tätä omaa ajattelutapaani asioista.


Hihii, Tsapinaattori saa aina hyvälle tuulelle <3

3 kommenttia:

  1. Ihan ihme touhua kyllä, että ollaan huomaavinaan joku 5kg painonnousu ja sen sun painonpudotuksen suhteen ollaan oltu "sokeita". Hyi prkl, ku alkaa ärsyttämään tommonen touhu.

    Toivotaan sulle Imatralla pärjäämistä! ... Ja kokemushan kuitenkin tuokin on.
    ... Odotankin tässä kuulumisia. ;-)

    VastaaPoista
  2. Sanoppa muuta >:) Noo, meitä on joka junaa ei anneta moiseten lannistaa :)

    Imatralla meni hyvin! Siittä päivitystä tänään ehtoommalla ja privana oot ifoa jo saanutkin ;D

    VastaaPoista
  3. Sulla meni kyllä tosi hienosti ! :-)
    Mahtavaa!

    VastaaPoista